Mettään
Mettä muuttui eläväksi
Kun kahden puun välissä hiisi, karvainen ja saarnaava
Maan henget nyyhkyttivät
Heinän tuoksua koko maailma, kuuluu etäistä laulua
Sysimustat tuulet puhkuvat paksua synkkää sumua
Mettään kun tulenpalavana hietaan jalat painuvat
Mettään kun tulenpalavana hietaan jalat painuvat
Sen utuinen harso kietoo otteeseen
Keinuen varjojen syvyyksiin hämärä käy
Liekit tulen nöyrää sielua tanssittaa ja tuulet joka sen sammuttaa
Puen palttooni paksun sen alle peittelen haaveeni
Muuten en halaja enkä saa
Elää luonnossa voima, keinuttaa sylissä säteiden
Pilvet, virrassa, tuulen kantavassa, sointi tuulen, tanssi auringon
Mutta kun tulevat sateet, raivoavat siinä kurkihirret koetuksella
Kipin kapin juosten alta pois mutta virtaanpa sukelsivat
Na Floresta
A floresta se tornou viva
Quando entre duas árvores um troll, peludo e pregador
Os espíritos da terra soluçavam
O cheiro de feno em todo o mundo, ouve-se um canto distante
Ventos negros sopram densa névoa escura
Na floresta quando meus pés afundam na areia em chamas
Na floresta quando meus pés afundam na areia em chamas
Seu véu nebuloso envolve em um abraço
Balançando para as profundezas das sombras a escuridão se aproxima
As chamas dançam a alma humilde do fogo e os ventos que a apagam
Visto meu casaco grosso e escondo meus sonhos por baixo
Senão não desejo e não consigo
Viver na natureza, balançar nos braços dos raios
Nuvens, no rio, no vento que carrega, o som do vento, a dança do sol
Mas quando as chuvas chegam, rugem ali as vigas de grua
Fugindo apressadamente por baixo mas mergulhando no rio