Arkunnaula
Maailma on kuoleman odotushuone
ja nimeäni
odotan sen penkillä kylmällä
Takaa verhojen katselen kuinka te
sotkette maailmaani
sille sotkulle vain nauretaan ylhäällä
Tämä maa on tyhjyyttä täynnä
täynnä kuolon ääniä
ankara tuuli taivaalta raivaa
esiin kylmiä tähtiä
viimeistä arkunnaulaa
juuri äsken naulattiin
ja lapsikuoro haudalla laulaa:
"Olkoon sitten niin"
Te olette niin pirun nuoria
teitä vain naurattaa
viihdytte, vaikka maailma on pielessä
Minä käyn neljättäkymmentä ja
arkku on jo ostettuna
ja hautapaikka aivan kirkon vieressä
Ja minä luovutan
luovutan
luovutan ja jään
viimein lepäämään
lepäämään
arkkuun viileään
Tampa do Caixão
O mundo é uma sala de espera para a morte
e eu espero meu nome
sentado nesse banco gelado
Por trás das cortinas, eu vejo como vocês
bagunçam meu mundo
e só riem dessa bagunça lá em cima
Esta terra está cheia de vazio
cheia de vozes da morte
um vento cruel do céu limpa
estrelas frias à vista
o último prego do caixão
foi cravado há pouco
e um coro de crianças no túmulo canta:
"Que assim seja então"
Vocês são tão jovens pra caramba
só riem à toa
se divertem, mesmo com o mundo de cabeça pra baixo
Eu estou quase nos quarenta e
o caixão já está comprado
e o lugar de descanso bem ao lado da igreja
E eu me entrego
me entrego
me entrego e fico
finalmente descansando
descansando
no caixão gelado