Iankaikkinen
Yö kestää vuorokauden
eikä lopu sittenkään
kellon viisarit liikkuvat, mutta aika ei
liiku mihinkään
Silloin ikävä kävelee sisälle
vaikkei kukaan pyytänyt sitä peremmälle
se istuu alas, se istuu vielä
syliänikin syvemmälle
...ja syvemmälle
Iankaikkinen
kulkee isäntänä pelloillaan
ihmisen sielu taskussaan
ihmisen sydän rinnassaan
Kuoleman jälkeen on elämää
olen todisteena siitä
olen kuollut kerran ja toisenkin
eikä sekään riitä
Enkä minä tätä kirjoittanut
tämän kirjoitti ikävä tai kaiho
ja pisarana sateessa on
yhden ihmisen rakkaus tai raivo
Eterno
A noite dura um dia
mas não acaba nunca
os ponteiros do relógio se movem, mas o tempo não
não vai a lugar nenhum
Então a saudade entra
mesmo sem ninguém convidar
ela se senta, ainda se acomoda
mais fundo que meu abraço
...e mais fundo ainda
Eterno
anda como um senhor em suas terras
com a alma de um homem no bolso
e o coração de um homem no peito
Depois da morte há vida
sou a prova disso
já morri uma vez e mais uma
e nem isso é o bastante
E eu não escrevi isso
quem escreveu foi a saudade ou a melancolia
e como uma gota na chuva está
o amor ou a raiva de uma pessoa