Kummitusjuna
Pari vuotta
vanhensi minua
ainakin kymmenellä
nyt en voi kuin ihmetellä
kuinka nopeasti
ohi kiitävät
tutut ja vieraat maisemat
uudet ja vanhat asemat
Uni laskee peiton
elämäni ylle
ja taas kaikki sekoittuu
kunnes viimein erottuu
mies, joka kantaa
itkemätöntä itkuaan
läpi kylmän maan
uudestaan ja uudestaan
Kummitusjuna!
sinne kirottuna
istun noiduttuna
Katselen aamuyötä
junan ikkunasta
aamukasteisia,
usvaisia peltoja
Näen itseni
usvan keskellä
yksin seisomassa
uudella asemalla
Trem Fantasma
Faz dois anos
que envelheci
pelo menos dez
agora só posso me perguntar
como é rápido
que passam
as paisagens conhecidas e estranhas
as estações novas e velhas
O sono coloca um manto
sobre a minha vida
e tudo se confunde de novo
até que finalmente se separa
o homem que carrega
suas lágrimas não choradas
através da terra fria
novamente e novamente
Trem fantasma!
para lá amaldiçoado
sento-me enfeitiçado
Olho a madrugada
pela janela do trem
os campos orvalhados,
nebulosos
Vejo a mim mesmo
no meio da névoa
sozinho em pé
em uma nova estação