Taemaen Taivaan Alla
Kuun ja auringon
välissä olento on,
käärmeen kasvot ja
rippeet enkelin.
Sekö minusta
jäljellä enää on?
Missä olin ja missä lentelin?
Tuuli yltynyt
hakkaa naruja lipputankojen
tuuli yltynyt
käy yli puiden rantojen.
Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa
Se hakee vertaistaan.
Pieni ihminen ristii kätensä
rukoillakseen.
Mutta rukous on
vain mutina tuulessa
ei sitä kukaan kuule ja
jos jostain joskus löytyy jumala
ei se lapsekseen, kuvakseen minua tunnista.
Unohduksen sylistä nousee
raudanharmaalle taivaalle
lintujen parvet
kun tuuli levittää tomua yllemme
pelkään kuolemaa
ei kukaan kulje täällä vetten päällä
pelkään kuolemaa ja pelkään elää täällä.
Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa
se hakee vertaistaan.
Pieni ihminen ristii kätensä
rukoillakseen.
Mutta rukous on
vain mutina tuulessa
ei sitä kukaan kuule ja
jos jostain joskus löytyy jumala
ei se lapsekseen, kuvakseen minua tunnista.
Tämän taivaan alla.....
Sob Este Céu
Entre a lua e o sol
existe uma criatura,
faces de cobra e
as asas de um anjo.
É isso que sobrou
de mim, afinal?
Onde estive e onde voei?
O vento aumentou
bate as cordas nos mastros,
o vento aumentou
sopra sobre as árvores e as margens.
Sob este céu, o vento sopra
Ele busca seu par.
Um pequeno ser une as mãos
para rezar.
Mas a oração é
só um murmúrio no vento
ninguém escuta e
se algum dia encontrar um deus
não vai me reconhecer como seu filho, sua imagem.
Das garras do esquecimento, surge
no céu cinza de ferro
bandos de pássaros
quando o vento espalha a poeira sobre nós.
Eu temo a morte
não há ninguém aqui que ande sobre as águas.
Eu temo a morte e temo viver aqui.
Sob este céu, o vento sopra
ele busca seu par.
Um pequeno ser une as mãos
para rezar.
Mas a oração é
só um murmúrio no vento
ninguém escuta e
se algum dia encontrar um deus
não vai me reconhecer como seu filho, sua imagem.
Sob este céu.....
Composição: Jouni Hynynen / Kotiteollisuus