Tuomittu
Kuun ympärillä on kehä
tähän hallayöhön loppuu kesä
kietoudun tiukasti vaatteiden sisään
kun kylmä tuuli puhaltaa
Mustan veden äärettömyys
vaiko omantunnon äänettömyys
minua houkuttelee tänne
kivikkoiseen rantaan
Ja jos jonkun sainkin kainaloon
tiesin, silti yksin oon
sen kauniin kukan kadotin
enkä koskaan saanut takaisin
puolestani anna ruumiisi
edestäni vuodata veresi
loputtomia ehtoja sanelin
yksin kuoliaaksi palelin
Tuomittu (x2)
Kuljemme yksin täällä
kyynelten kastelemia teitä
synkkyyden vankina etsimme muita
eksyneitä
Katselemme kuinka aallot
piiskaavat rannan kiviä
limaisen roskan sekaan
enkelten siipien höyheniä
(x2):
Ja jos jonkun sainkin kainaloon
tiesin, silti yksin oon
sen kauniin kukan kadotin
enkä koskaan saanut takaisin
puolestani anna ruumiisi
edestäni vuodata veresi
loputtomia ehtoja sanelin
yksin kuoliaaksi palelin
Tuomittu (x4)
Condenado
A lua tem um anel
nesta noite fria o verão acaba
me enrolo bem apertado nas roupas
quando o vento gelado sopra
A imensidão da água negra
ou o silêncio da consciência
me atrai pra cá
pra essa praia pedregosa
E se alguém eu consegui abraçar
sabia, ainda assim estou sozinho
perdi aquela flor linda
nunca consegui recuperar
por mim, entrega teu corpo
deixa o teu sangue escorrer por mim
imposei condições sem fim
sofrendo de frio, eu morri
Condenado (x2)
Caminhamos sozinhos aqui
por caminhos molhados de lágrimas
prisioneiros da escuridão, buscamos outros
perdidos
Observamos como as ondas
espancam as pedras da praia
no meio de lixo viscoso
as penas das asas dos anjos
(x2):
E se alguém eu consegui abraçar
sabia, ainda assim estou sozinho
perdi aquela flor linda
nunca consegui recuperar
por mim, entrega teu corpo
deixa o teu sangue escorrer por mim
imposei condições sem fim
sofrendo de frio, eu morri
Condenado (x4)