Hyvää tulevaisuutta
Kulkee henki kaiken yllä
mutta sen laulu kesken jää
kun romuluinen ihminen kulkee
ei mihinkään
ja ihmisten keskellä kulkee
kylmyys itsevarmana
on jäiset huulet suudelmina
jokaisen otsalla
oli kädessään miekka tai aura
aina kaiken tuhoaa
vuosisadasta toiseen
mies uhoaa
viinivirran rannoilta
haudoista, kehdoista
laulu raikaa elämän
aamuista, ehtoista:
Jumala ja Saatana paetkoot luomuksiaan
Kun ei mitään uutta
täällä opita
Häpeänsä takaa meille toivottakoot
hyvää tulevaisuutta
Sylissä pidetään kauneutta
välillä paiataan rumuutta
haistattelujen väliin
kukkia, runoutta
ja elämä on kuin juhlaa
se ikuisesti jatkukoon
viinin, tanssin ja naisten seasta
raikukoon
Boa Futuro
A alma flutua por cima de tudo
mas sua canção fica pela metade
quando um homem desajeitado caminha
sem rumo nenhum
E no meio das pessoas passa
o frio, cheio de confiança
são lábios gelados como beijos
na testa de cada um
Com uma espada ou um arado na mão
sempre acaba com tudo
de século em século
um homem se exibe
Das margens do rio do vinho
dos túmulos, dos berços
a canção ecoa da vida
nas manhãs, nas tardes:
Deus e o Diabo que fujam de suas criações
Quando nada de novo
se aprende aqui
Que atrás de sua vergonha nos desejem
um bom futuro
Nos braços se guarda a beleza
mas às vezes se esconde a feiura
entre ofensas e provocações
flores, poesia
E a vida é como uma festa
que nunca deve acabar
que entre vinho, dança e mulheres
ecoem as risadas