Lapin Kesä
Lapissa kaikki kukkii nopeasti,
Maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.
Tuon usein tuntenut oon raskahasti,
Kun katson kansan tämän vaiheisiin.
Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
Ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meillä niin on monta mielipuolta?
Miks vähän käyttäjiä kanteleen?
Muualla tulta hehkuu vanhat miehet,
Vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset
Ja nuori mies on hautaan valmis jo.
Ja minä itse? miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden.
Miks seuraa käskyä en veren vietin,
Vaan kansain kohtaloita huokailen?
On vastaus vain yksi: lapin suvi.
Sit' aatellessa mieli apeutuu.
On lyhyt lapin linnunlaulu, huvi
Ja kukkain kukoistus ja riemu muu.
Oi, valkolinnut, vieraat lapin kesän,
Te suuret aatteet, teitä tervehdän!
Oi, tänne jääkää, tänne tehden pesä,
Jos muutattekin maihin etelän!
Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
Ja turvaisa on rinne tunturin.
Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
Ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!
Verão Lapônico
Na Lapônia tudo floresce rápido,
Terra, grama, cevada, até os bétulas anãs.
Eu frequentemente sinto um peso,
Quando olho para o destino desse povo.
Por que tudo que é belo aqui quer morrer
E o grande se reduz ao insignificante?
Por que temos tantos lunáticos?
Por que poucos usam a kantele?
Em outros lugares, homens velhos brilham com fogo,
No passado brilha o sol da alma.
Aqui, os velhos já geram crianças de colo
E o jovem já está pronto para o túmulo.
E eu mesmo? Por que penso nisso?
É um sinal precoce da velhice.
Por que não sigo o chamado do sangue,
Mas suspiro pelo destino do meu povo?
A resposta é apenas uma: o verão lapônico.
Pensando nisso, a mente se entristece.
É curto o canto do pássaro lapônico, diversão
E a floração das flores e outras alegrias.
Ó, pássaros brancos, estranhos do verão lapônico,
Grandes ideias, eu os saúdo!
Ó, fiquem aqui, façam ninho aqui,
Mesmo que mudem para terras do sul!
Ó, aprendam com os cisnes!
Eles partem no outono, voltam na primavera.
Nossas praias são tranquilas
E a encosta da montanha é segura.
Voe através do ar, com as asas abertas!
Criem ações, iluminem as terras!
Mas quando virem que o inverno se foi daqui,
Eu rezo, eu imploro: voltem!