Tieni
Merien poikki ja ilmojen halki tämä tie nousi tyhjästä kädestä suuhun,
Merien poikki ja ilmojen halki tämä tie nousi tyhjästä kädestä suuhun,
Suuhun, jota revittiin sivuilta auki.
Revittiin se ristinkirja,
Kirjavassa kirjassa tärkeitä sanoja,
Kuolleita tekoja,
Tekoja, kohteita, puolustuspuheita,
Puheiden lauseita, vakavia saarnoja,
Saarnojen sanomia sanottuja rajoja,
Ja rajoilla viivoja.
Rajat ne määräsivät vallan, valuutan,
Valuutan, jolla vaihdettiin osia,
Osista rakennettiin suuria taloja,
Palatseja, linnoja, sankarikoteja.
Merien poikki ja ilmojen halki tämä tie nousi tyhjästä kädestä suuhun.
Merien poikki ja tyhjästä kädestä suuhun,
Suuhun, jota revittiin sivuilta auki,
Aukaistiin se isommaksi, että mahtuu
Maapallon pöly ja virtaavat vedet,
Vedet, jotka puhdistavat maita,
Ja maat, jotka puhdistavat kansaa pakanoista.
Ei pakanoiden papereissa juhliva sana,
Ei juhlissa koreileva kultainen pahuuden ikoni
Saa tarinaani sammumaan,
Sillä minäkin rukoilen pimeyden läpi
Sitä kuljettamaan sieluni lähemmäksi valoa.
Haluan valon läpi kauemmas totuudesta,
Totuudesta, että vihaan ihmisiä,
Ihmisrotua ja rodusta jatkettua sanontaa,
Että maan päällä rauha.
Tie, tule minun luokseni.
Tie, anna minun mennä.
Tie, mennä ja jättää tämä.
Tie, anna minun mennä.
Tie, mennä ja jättää tämä.
Tie,
Anna minun mennä ja anna minun tuhota
Se pienikin pala, jonka helposti
Liikkumaan sain.
Anna minun mennä,
Mennä ja jättää tämä.
Caminho
Cruzando mares e cortando os céus, esse caminho surgiu do nada, da mão à boca,
Cruzando mares e cortando os céus, esse caminho surgiu do nada, da mão à boca,
Da boca que foi rasgada dos lados.
Rasgaram o livro da cruz,
No livro colorido, palavras importantes,
Ações mortas,
Ações, alvos, defesas,
Frases de discursos, sermões sérios,
Mensagens dos sermões, limites ditados,
E nas fronteiras, linhas.
As fronteiras determinaram o poder, a moeda,
A moeda com a qual se trocavam partes,
Das partes construíam grandes casas,
Palácios, castelos, lares de heróis.
Cruzando mares e cortando os céus, esse caminho surgiu do nada, da mão à boca.
Cruzando mares e da mão vazia à boca,
Da boca que foi rasgada dos lados,
Foi aberta maior, para caber
A poeira do planeta e as águas correntes,
Águas que limpam as terras,
E as terras que purificam o povo dos pagãos.
Não nas palavras festivas dos pagãos,
Nem no ícone dourado da maldade que brilha nas festas
Fará minha história apagar,
Pois eu também rezo através da escuridão
Para que leve minha alma mais perto da luz.
Quero a luz através da verdade distante,
A verdade de que odeio as pessoas,
A raça humana e a contínua expressão de raça,
Que na terra haja paz.
Caminho, venha até mim.
Caminho, deixe-me ir.
Caminho, ir e deixar isso.
Caminho, deixe-me ir.
Caminho, ir e deixar isso.
Caminho,
Deixe-me ir e me deixe destruir
Aquele pequeno pedaço que consegui
Mover facilmente.
Deixe-me ir,
Ir e deixar isso.