Nenästä Verta, Sielusta Kultaa
Erakot luolissaan.
Ihmiset huolissaan.
Hallitsijat kultatuolissaan
sen tuntee vain mitä on suolissaan.
Tulin maailmaan jalkaisin,
silti atomin halkaisin,
vaikka tiennyt en, mistä alkaisin.
Olin toivottomin, ylimalkaisin.
Kaivoin nenästä verta, kai voin myöntää sen.
Kaivoin sielusta kultaa kuin ihminen.
Kaivoin nenästä verta ja sielusta kultaa,
vaan löytänyt en. Löytänyt en.
Ne toivoivat, että heräisin,
tietääkseen mistä oon peräisin.
Olin miekka runsasteräisin.
Olin sinfonia keskeneräisin.
Kuin paimen traumaani vartioin
rasituksesta notkuvin hartioin.
Yökaudet kulmilla partioin.
Sujui liikenne nuolin ja kartioin.
Kaivoin nenästä verta, kai voin myöntää sen.
Kaivoin sielusta kultaa kuin ihminen.
Kaivoin nenästä verta ja sielusta kultaa,
vaan löytänyt en. Löytänyt en.
Sydänparastain panin parastain,
vähän lainaten, vähän varastain.
Kylvin muualle, niitin sarastain,
vähän lainaten, paljon varastain.
Häipyi unelmat rinnakkaiselosta,
ettei yksikään vapise pelosta.
"Turpa kii! Älä selosta!
Saat päähäsi kakkosnelosta!"
Kaivoin nenästä verta, vaikka myönnä en.
Kaivoin sielusta kultaa -- olin ihminen.
Kaivoin nenästä verta ja sielusta kultaa,
ja löysin sen.
Nenästä verta, sielusta kultaa.
Nenästä verta, sielusta kultaa.
Sangue do Nariz, Ouro da Alma
Eremitas em suas cavernas.
Pessoas preocupadas.
Os governantes em seus tronos dourados
só sabem o que sentem em suas entranhas.
Cheguei ao mundo a pé,
mesmo assim, fendi o átomo,
embora não soubesse por onde começar.
Estava desesperado, superficial.
Cavei sangue do nariz, acho que posso admitir.
Cavei ouro da alma como um humano.
Cavei sangue do nariz e ouro da alma,
mas não encontrei. Não encontrei.
Eles esperavam que eu acordasse,
para saber de onde eu venho.
Eu era uma espada de lâmina afiada.
Eu era uma sinfonia inacabada.
Como um pastor, vigio meu trauma
com ombros cansados e pesados.
Noites inteiras patrulhando as esquinas.
O trânsito fluía com setas e cones.
Cavei sangue do nariz, acho que posso admitir.
Cavei ouro da alma como um humano.
Cavei sangue do nariz e ouro da alma,
mas não encontrei. Não encontrei.
Coloquei meu coração em jogo,
pegando um pouco emprestado, um pouco roubado.
Plantei em outros lugares, colhendo ao amanhecer,
pegando um pouco emprestado, muito roubado.
Desapareceram os sonhos de coexistência,
que ninguém tremesse de medo.
"Cala a boca! Não se explique!
Leve uma pancada na cabeça!"
Cavei sangue do nariz, embora não admita.
Cavei ouro da alma -- eu era humano.
Cavei sangue do nariz e ouro da alma,
e encontrei.
Sangue do nariz, ouro da alma.
Sangue do nariz, ouro da alma.