Sikspäk-Cowboy ja Ruususuu
Takaa Köyhäjoen
Eput stereoissaan
mukaan kavereiden
talvikaudeksi vaan,
lähti kaupunkiin mies
raksatyömaalle tienailemaan
Lauantaisin hän juo
yhden sikspäkin vaan,
toiset naisia tuo
työmaa-asuntolaan
Kaverit mellastaa
ja mies ei tahtoisi kuin nukahtaa
Hän muistaa torkkuessaan
lounaskahvilan tarjoilijaa
Sikspäk-cowboy ja Ruususuu
sopisi toisilleen
sotaan ja rakkauteen
Harvat kuitenkaan onnistuu
omaansa onkimaan
meristä maailman
Sikspäk-Cowboy ja Ruususuu,
voittaako, kuinka on,
rakkaus kohtalon?
Tuoksuun kiusauksen sekoittuu
näin kysymys onnesta taas
Pikku yksiössään
nainen unta ei saa,
katsoo mietteissään
kuuta kumottavaa,
mieleen muistui yks mies
ruokajonosta haalareissaan
Mies tuo niin totinen,
ujo moikatessaan,
iso hiljainen,
hymy vain huulillaan
työntää tarjotintaan,
kuin koko Suomi olis lautasellaan
Ja naisen uudenlainen
tunne levoton valtaansa saa
Cowboy Sikspäk e Rosa dos Ventos
Atrás do Köyhäjoki
Eput nos estéreos
junto com os amigos
só para o inverno,
saiu para a cidade um homem
para ganhar grana na obra
Todo sábado ele toma
uma sikspäk só,
outros trazem mulheres
para o alojamento da obra.
Os amigos fazem bagunça
e o homem só quer dormir
Ele se lembra, enquanto cochila,
da garçonete do café
Cowboy Sikspäk e Rosa dos Ventos
combinaram um com o outro
na guerra e no amor.
Poucos conseguem, de fato,
pegar o que é seu
nos mares do mundo.
Cowboy Sikspäk e Rosa dos Ventos,
vai vencer, como será,
amor é destino?
O cheiro da tentação se mistura
assim a pergunta sobre a felicidade de novo.
Na sua kitnet,
a mulher não consegue dormir,
observa pensativa
a lua brilhando,
lembrou de um homem
na fila da comida, de macacão.
O homem é tão sério,
tímido ao cumprimentar,
grande e silencioso,
sorriso só nos lábios,
empurra a bandeja,
como se toda a Finlândia estivesse no seu prato.
E a nova sensação da mulher
se torna uma inquietação que a domina.