Kylmä johto
Kylmä johto jättää maantien,
yli metsän puikahtaa,
törmää tupaan punamullan väriseen
Läpi lautaseinän luikahtaa
ja päätyy pistorasiaan
kovin kolhiintuneeseen ja likaiseen
Tästä eteenpäin on sähkö
enemmän kuin fysiikkaa,
valo, lämpö elämäksi sekoittuu,,
mutta tämä talo tänään
varistaa vain nurkkiaan,
perhe pikitielle lähti,
orvoksi jäi porraspuu
Kylmä johto,
kissa yksin aitan alla kyttää rottaa nälissään
Kylmä johto,
isäntä vei lämmön, perheen, kamppeet, koiran mennessään
kansa, joka kaatuu lauantaisin lottokuponkiin
valuu kaupunkiin,
se valuu kaupunkiin
Kylmä johto
kylän yllä jäätyy puihin huurteisiin
Pizzalähiössä tänään
pikku perhe asustaa,
kerrostalo sille tarjoo lämpöään
Isä, äiti eksyy markettiin
ja lapset kiekkotreeneihin,
halli hautausmaalla potee piikkiään
Pörssin väkipyörä sängyn
alla öisin narahtaa,
tietoyhteiskunta uneen valaistuu
Se ei kysy, eikä vastaa,
se vain pyytää tulemaan
ja kun käsky käy niin kansa
areenoille kokoontuu
Fio Frio
Fio frio deixa a estrada,
passa por cima da mata,
colide com a casa pintada de vermelho
E desliza pela parede de madeira
e acaba na tomada
muito amassada e suja.
Daqui pra frente é eletricidade
mais do que física,
luz, calor se misturam à vida,
mas esta casa hoje
só balança os cantos,
a família se foi pra estrada,
o degrau ficou órfão.
Fio frio,
o gato sozinho debaixo do galpão espia o rato faminto.
Fio frio,
o dono levou o calor, a família, as tralhas, o cachorro junto.
O povo que cai nos sorteios de sábado
escorre pra cidade,
escorre pra cidade.
Fio frio
congela as árvores sobre a vila.
Na pizzaria do bairro hoje
uma pequena família mora,
o prédio oferece seu calor.
Pai, mãe se perdem no mercado
e as crianças vão pra treino de patins,
a quadra no cemitério sofre com seu espinho.
A engrenagem da bolsa de valores
debaixo da cama range à noite,
a sociedade da informação se ilumina em sonho.
Ela não pergunta, nem responde,
ela só pede pra vir
E quando a ordem é dada, o povo
se reúne nas arenas.