Pato
Joskus illoin kun taivas tummuu täällä
eksyvät padon luo he kaksistaan
maasturillaan
Takapenkillä koiranpeiton päällä
syleillen, suudellen,
epätoivoissaan he etsivät taas rakkauttaan
Pato harmaa, se seisoo paikoillaan,
vesi virran ei pysty liikkumaan
Padon kylkeen se painaa harteillaan
pyörteitä vaan, pyörteitä vaan
Kauan sitten kun virta vielä liikkui
vannoivat toisilleen he rakkauttaan
nuoruudessaan
Keinu kohtalon väärään suuntaan kiikkui
radallaan, milloinkaan
eivät saaneetkaan he toisiansa omistaa
Vastarannalta heitä usein salaa
katselen, miettien, tään kaupungin
jättää pian saan
Täältä lähden ja milloinkaan en palaa
vannon sen, palaa en
ennen kuin tuo muuri kosken yltä kaadetaan
Pyörteitä vaan, pyörteitä vaan
Pato
Às vezes, quando o céu escurece aqui
eles se perdem perto da represa, só os dois
com seu carro
No banco de trás, em cima de um cobertor de cachorro
abraçados, se beijando,
na desesperança, eles buscam de novo seu amor
O pato cinza, ele fica parado,
a água do rio não consegue se mover
Ele pressiona o lado da represa
só redemoinhos, só redemoinhos
Há muito tempo, quando a correnteza ainda fluía
eles juravam um ao outro seu amor
na juventude
A balança do destino balançava para o lado errado
em seu caminho, nunca
conseguiram se possuir um ao outro
Do outro lado do rio, eu os observo em segredo
pensando, que logo poderei
deixar esta cidade
Eu vou embora e nunca mais volto
eu juro, não volto
antes que essa parede sobre o rio seja derrubada
Só redemoinhos, só redemoinhos