MARJAT
Nousen ylös, huuhdon mullan mausta suun
Tutut kasvot lammen pintaan heijastuu
Ei ole hävinnyt piirteistä vähäisinkään, sitä ihmettelemään jään
Lehto ympärillä huokuu silkkaa elämää
Tämän metsän keskellä huojuu vanha pihlaja
Kestä vielä pystyssä
Marjojensa painosta, uhkaa runko murtua
Auttakaa oi vanhusta
Silmät valolle arkoina tuottavat kyyneleen
Kasvot kalpeat saavat värinsä uudelleen
Sillä tämä on viimeinen uhrilehto, alttarilla on pihlaja tää
Vanhus marjoillaan meidät kaikki elättää
Tämän metsän keskellä huojuu vanha pihlaja
Kestä vielä pystyssä
Marjojensa painosta, uhkaa runko murtua
Auttakaa oi vanhusta
Marjoillaan meidät eloon saa
Lahjoillaan tuskan karkottaa
Marjoillaan meidät elättää
Lahjoillaan...
Tämän metsän keskellä huojuu vanha pihlaja
Kestä vielä pystyssä
Marjojensa painosta, uhkaa runko murtua
Auttakaa oi vanhusta
Marjoillaan meidät eloon saa
Lahjoillaan tuskan karkottaa
Marjoillaan elättää
Lahjoillaan...
MARJAT
Levante-se, enxugo o gosto da terra da boca
Rostos conhecidos se refletem na superfície do lago
Não se perdeu nem um traço, fico aqui admirando
A floresta ao redor respira pura vida
No meio dessa floresta balança um velho sorveira
Resista ainda de pé
Sob o peso de suas frutas, o tronco ameaça quebrar
Ajude, oh velho
Olhos tímidos à luz produzem uma lágrima
Rostos pálidos recuperam sua cor
Pois este é o último bosque sagrado, no altar está essa sorveira
O velho nos alimenta com suas frutas
No meio dessa floresta balança um velho sorveira
Resista ainda de pé
Sob o peso de suas frutas, o tronco ameaça quebrar
Ajude, oh velho
Com suas frutas nos mantém vivos
Com seus dons afasta a dor
Com suas frutas nos alimenta
Com seus dons...
No meio dessa floresta balança um velho sorveira
Resista ainda de pé
Sob o peso de suas frutas, o tronco ameaça quebrar
Ajude, oh velho
Com suas frutas nos mantém vivos
Com seus dons afasta a dor
Com suas frutas alimenta
Com seus dons...