Tähdetön
Jo pimeys saa
Laskeutuu kuolleiden maahan
Alas taivas painaa päämme
Hävityksen silmiltä piilottaa
Yksin yöstä kurkotan valoon
Sen halki huudan: päästäkää minut!
Ei kukaan sanaakaan sano
Tuskin vaipuu uneen
On kajo poissa palavan maailman
Pois huuhdottu kaipuu elämän
Reki raskas meitä seuraa
Kuolema jaloissamme
Yllä vain tähdetön taivas
Alla eloton maa
Jo pimeys saavuttaa
Maailman viimeisen reunan
Savuna karanneet muistot
Kaupungit ihmisten
Aika täynnä elämää
Piirtynyt vereen ja tuhkaan
Yllä vain lohduton taivas
Alla hylätty maa
Yksin yöstä kurkotan valoon
Vielä huudan: päästäkää minut!
Kiehuu saastunut meri
Kuoriutuu verinen kiveys katujen
Loppumme vielä pilviä reunustaa
On ilma täällä niin raskas
Vesi virtaa myrkkyä
Vain sodan aseet ruostuvat
Hylättyinä pohjassa
Mihin haudat ruumiit?
Minne juosta kun aurinko nousee?
Näkeekö kukaan jos kohotamme lippumme?
Kuuma tuuli hetken pyyhkii rantaa
Valkoinen lintu sen mukaan katoaa
Mikään ei elä enää, ei mitään taakse jää
On askel täällä niin raskas
Tietä ei näy kivien alta
Pohjoinen kätkeytyy pilvien taa
Harmaa maisema pyydystää aaveita
Mennyt hiljaa pyyhkiytyy taivaanrantaan
Jalkojen alla murheiden maa
Jossa mikään ei elä enää
Sem Estrelas
Já a escuridão chega
Desce sobre a terra dos mortos
O céu pesa sobre nossas cabeças
Esconde os olhos da destruição
Sozinho, da noite eu estico a mão para a luz
Através dela grito: me deixem sair!
Ninguém diz uma palavra
Mal consigo cair no sono
A luz se foi do mundo em chamas
Levou embora a saudade da vida
Uma carroça pesada nos segue
A morte está aos nossos pés
Acima, apenas um céu sem estrelas
Abaixo, uma terra sem vida
Já a escuridão alcança
A última borda do mundo
Memórias que se foram como fumaça
Cidades de pessoas
O tempo cheio de vida
Gravado no sangue e na cinza
Acima, apenas um céu desolador
Abaixo, uma terra abandonada
Sozinho, da noite eu estico a mão para a luz
Ainda grito: me deixem sair!
O mar poluído borbulha
A calçada ensanguentada se revela nas ruas
Nosso fim ainda será cercado por nuvens
O ar aqui é tão pesado
A água flui veneno
Apenas as armas da guerra enferrujam
Abandonadas no fundo
Onde enterram os corpos?
Para onde correr quando o sol nasce?
Alguém verá se levantarmos nossas bandeiras?
Um vento quente limpa a praia por um momento
Um pássaro branco desaparece com isso
Nada mais vive, nada fica para trás
O passo aqui é tão pesado
O caminho não aparece sob as pedras
O norte se esconde atrás das nuvens
Uma paisagem cinza captura fantasmas
O passado silenciosamente se apaga no horizonte
Sob os pés, a terra das tristezas
Onde nada mais vive.