Aurinko ja Kuu
"Aurinko ja kuu.
Syttyneet kaukana sieltä
missä lehväin suoja yllein kumartuu.
Kai vuosia olen jo kulkenut
muassa metsien kansojen.
Olen oppinut viisautta susilta
ja nukkunut karhujen kanssa.
Yhtään ihmistä en ole kohdannut,
kylänkään liepeille sattunut.
Tiedä en matkaani kotoa.
Kohtalo sanelee minne johtaa tie."
Kaukana tyvenessä
vehreä polku verelle johdattaa.
Yllä maan, taivas kattona,
loppunsa on kaikella.
"Kai vuosia olen jo kulkenut
miettien veljeni lähtöä.
Kunpa tietäisin minne hän päätyy.
Jumalat suojelkoot häntä matkallaan."
Järkähtävät vankat kalliot.
Vaeltavat kuu ja aurinko.
Tuulet yltyvät, myrskyt tyyntyvät.
Laivojansa aallot etsivät.
"Taivaalla tähdet valaiskaa,
tulen vain minä tarvitsen.
Luonnosta olen syntynyt,
edessäs' mitään pelkää en."
Sol e Lua
"Sol e lua.
Acenderam-se longe dali
onde as folhas se curvam sobre nós.
Acho que já andei por anos
entre as florestas e os povos.
Aprendi sabedoria com os lobos
e dormi com os ursos.
Nenhum humano eu encontrei,
nem cheguei perto de uma aldeia.
Não sei o caminho de casa.
O destino dita por onde a estrada vai."
Longe, na calmaria
um caminho verde me leva ao sangue.
Acima da terra, o céu como teto,
tudo tem seu fim.
"Acho que já andei por anos
pensando na partida do meu irmão.
Quem me dera saber onde ele vai parar.
Que os deuses o protejam em sua jornada."
Grandes rochas imutáveis.
A lua e o sol vagam.
Os ventos se intensificam, as tempestades se acalmam.
As ondas buscam seus barcos.
"No céu, as estrelas iluminem,
e só o fogo eu preciso.
Da natureza eu nasci,
e diante de ti, nada temo."