Kuin Ikuinen
Katseessani kirkas valo
matkaan läpi autiuden.
Kenttä taistelun taakse jäänyt
vain toistaa vaimeita kirouksiaan.
Veljeni ja viholliseni;
ei kukaan heistä sano sanaakaan.
Miekan terän tunsin rinnassani,
nyt kuulen kutsun Tuonelan.
Sade huuhtoo tuhot taistelun,
vereni virtaansa vie.
Alla tähtitaivaan pohjoisen
vaan en (enää) päällä maan...
Turhaan pelkäisin saapumista
kuolemattomien keskuuteen.
Käsi kädessä ikuisuuden
hyppään reunalta tyhjyyden.
Caminho Eterno
Nos meus olhos, uma luz brilhante
segue viagem pela solidão.
O campo de batalha ficou pra trás
apenas repete suas maldições abafadas.
Meu irmão e meu inimigo;
ninguém deles diz uma palavra.
Senti a lâmina da espada em meu peito,
hoje ouço o chamado do além.
A chuva limpa os estragos da luta,
meu sangue se vai em seu fluxo.
Sob o céu estrelado do norte
mas não estou (mais) sobre a terra...
De que adianta temer a chegada
entre os imortais.
De mãos dadas com a eternidade
eu salto na beira do vazio.