Taistelu Pohjolasta
[PUNAISEN LUMEN VALTAKUNTA]
Aseisiin, oi pohjoisen soturit!
Isiemme pyhällä maalla
vihollinen meitä vastaan
kruunataan vain kuolemallaan.
Kristityt karkoitetaan.
Taivaansa porteilla
verellän kastetaan.
Te kurjat, heikot käännyttäjät
jotka astutte meidän tiellemme.
Kadotukseen, taivaan lapset,
kuolema ikuinen odottaa.
Miekkoihin tarttukaa!
Emme pisaraakaan teille suo.
Kohta punaiseksi värjäytyy maa...
veri virtaa!
Kuolkaa!
Poistukaa meidän maaltamme
ja kärsikää rangaistuksenne.
Jumalankuvien perilliset
eivät maatamme anasta tuhotakseen.
Ei Jehovan poika ansaitse kunniaa.
[JÄISTEN JÄRVIEN KIMALTEESSA]
...ja kun veri lakkaa virtaamasta
tiedät meidän voittaneen.
Kuollut on se sädekehä
joka heidät ympäröi.
Tappava sen miekan terä
joka voiton sinetöi.
Hyytävä on pakkanen
joka meitä syleilee.
Metsät, aavat pohjoisäen
vapaudestaan kiittelee.
Jääkentät kimaltelevat,
verisinä säihkyvät.
Järvet luovat loistettaan
talven valtakunnassaan.
Batalha do Norte
[REINO DA NEVE VERMELHA]
Aos armamentos, oh guerreiros do norte!
Na terra sagrada de nossos pais
o inimigo contra nós
só será coroado com a morte.
Os cristãos serão expulsos.
Nas portas do céu
serão banhados em sangue.
Vocês, miseráveis, fracos convertedores
que cruzam nosso caminho.
Para a perdição, filhos do céu,
a morte eterna os aguarda.
Agarrem suas espadas!
Não daremos uma gota a vocês.
Logo a terra se tingirá de vermelho...
o sangue flui!
Morram!
Retirem-se de nossa terra
e sofram sua punição.
Os herdeiros das imagens de Deus
não tomarão nossa terra para destruí-la.
O filho de Jeová não merece honra.
[NA BRILHANTE SUPERFÍCIE DOS LAGOS GELADOS]
...e quando o sangue parar de fluir
saberão que vencemos.
Morreu a auréola
que os cercava.
A lâmina mortal da espada
que sela a vitória.
É gélido o frio
que nos abraça.
As florestas, o vasto norte
agradecem por sua liberdade.
Os campos de gelo brilham,
reluzentes de sangue.
Os lagos refletem seu brilho
no reino do inverno.