Vihreällä Valtaistuimella
Halki jumalten metsästysmaiden
vaelsi luontoon syntynyt lapsi.
Hänen kuulin mennyttä kiroavan.
Kaikkä menneet oli, ne roihuta sai.
Tämä on polkumme
pelastukseen.
Puolustamme valtakuntaa
Äiti Maan.
Meidän kohtalomme
sidottu auringon liekkeihin.
Tämä on polkumme
vapauteen.
Puolustamme kunniaa
Äiti Maan.
Arvokkaat henkenne
peittyvät lehtiin kuihtuneisiin.
Tämä on polkumme,
pyhä maamme.
Puolustamme valtakuntaa,
puolustamme kunniaa.
Meidän polkuamme
eivät häpäisijät käy.
Puolustamme luomakuntaa
Äiti Maan.
Valkean kuun kajossa,
kaikkien tähtien valossa,
sinen ja vehreän verhoamana
vaeltaa hän tyhjyyteen.
Kohti ikuista
susien vapautta.
Veressä voitettujen,
taistelun tallaamien;
vaan jatkuuko matkamme ikuisuuksiin?
Kaikkialla levätä saamme.
Paikkamme tähtitaivaan alla
varjeltu ukkosen voimalla,
vetten vapaasti virratessa
vihreän valtaistuimella.
No Trono Verde
Através das terras de caça dos deuses
caminhava uma criança nascida da natureza.
Eu a ouvi amaldiçoando o que passou.
Tudo que foi, pôde arder.
Este é nosso caminho
para a salvação.
Defendemos o reino
Mãe Terra.
Nosso destino
está atado às chamas do sol.
Este é nosso caminho
para a liberdade.
Defendemos a honra
Mãe Terra.
Nossas almas valiosas
se escondem em folhas murchas.
Este é nosso caminho,
terra sagrada.
Defendemos o reino,
defendemos a honra.
Nosso caminho
não será pisoteado pelos desonrados.
Defendemos a criação
Mãe Terra.
Na luz da lua branca,
à sombra de todas as estrelas,
coberto de azul e verde
ele caminha para o vazio.
Em direção à eterna
liberdade dos lobos.
No sangue dos vencidos,
pisoteados na batalha;
mas nossa jornada continuará até a eternidade?
Em todo lugar podemos descansar.
Nosso lugar sob o céu estrelado
protegido pela força do trovão,
com as águas fluindo livremente
no trono verde.