Tuleen Ajettu Maa
Verellä kirjoitettu kirja elämän
Käsissä sodan maailman luojan
Yli kuluvan talven voiko kuoleva jaksaa
Haavoittuneenakin susia kutsuen
Eikä miekka paranna metsien haavoja
Näin kirjoitettua ei verettä päätetä
Kuuntele, kuinka huudot kaikuvat
Vastarannalla aamuun ei odoteta
Maasta savea, taivaalta tuhkaa
Tulesta uhrit poltetun maan
Merestä aallot, taivaalta pisarat
Tulen henget rauhoittamaan
Ei kukaan meihin ole katsonut aikoihin
On ruoska repinyt pilvet halki
Rotat juoksevat kannella maailman
Kauna saaliiden silmistä leiskuu
Kun idän varjo lännestä lankeaa
Ja saastunut mieli kunniaa hakee
Jäästä syntynyt on ajettu tuleen
Tulen tekijät mustaan hukkuneet
Ei kukaan sano että näkisi tulevan
Ei kukaan sano jos pelkää
Kallioihin pirstokaa kirveet
Päätänne riiputtakaa, heikot polvistukaa
Syvään lihaan nahkanne luokaa
Ryveten häpeässä lapsenne uhratkaa
Ihmisen tahto kuin rauta taivuttamaton
Riiputtaa päätään kurja luotu virheetön
Se pelkää, mutta kuolee taistellen
Puolesta jumalten joita itse tunne ei
Odottaa voittajan täytyy
Voidakseen sanansa tuuleen heittää
Vuoret liikkuvat harvoin
Ei niitä siirrä yksin vahvinkaan
Vain hetken teidän liekkinne roihuaa
Katso, se hiljaa hiipuu, maan tuhkin koristaa
Syvyys kylmä viimeisen hehkun tukahduttaa
Kutsutko kuoleman sen vielä kerran herättämään
Sitä vielä itket kun synkän vieraan taloosi laskit
Siipensä levittämään kauniin elämäsi ylle
Sen yhdellä henkäyksellä poistamaan
Aseisiin, sen te kuulette aina
Teidän verellänne tämä maa peitetään
Se on polku, jota pitkin teitä seurataan
Niin kauas kuin pimeys jaksaa kantaa
Paikkanne lunastakaa, ette koskaan ole vapaita
Arkuissanne lapsenne kannetaan
Sataa ihmisen viha jumalten niskaan
Vahvemman oikeus vahvemman tappaa
Puolusta kotiasi, tuholle uhraa rakkaasi
Polta maa takanasi ennen kuin poltat itsesi
Sataa ihmisen viha jumalten niskaan
Punaiset pilvet sumentavat taivaan
Näin kaikki päättyy, kuumuus maan tyhjiin imee
Näin kaikki päättyy, näen sen nyt
Punainen taivas rotat saartaa
Verellä kirjoitettu kirja elämän
Käsistä sodan maailman luojan
Kansi hiiltyneenä laskettu maahan
Sanat sanomattomiksi tehty
Näin kaikki päättyy, näen sen nyt
Tämä sivu on viimeinen
Näin kaikki päättyy, tyhjään ja unohdukseen
Eikä kukaan tänne palaa
Terra Queimando
Escrito com sangue, o livro da vida
Nas mãos do criador do mundo da guerra
Sobre o inverno que passa, pode o moribundo aguentar
Chamando lobos mesmo ferido
E a espada não cura as feridas das florestas
Assim escrito, não se decide sem sangue
Escute como os gritos ecoam
Na outra margem, a manhã não é esperada
Da terra barro, do céu cinzas
Do fogo, as vítimas da terra queimada
Do mar, as ondas, do céu, as gotas
Os espíritos do fogo para acalmar
Ninguém olhou para nós há tempos
A chibata rasgou as nuvens
Ratos correm pelo convés do mundo
A vingança brilha nos olhos das presas
Quando a sombra do leste cai do oeste
E a mente poluída busca honra
Do gelo nasceu, foi lançado ao fogo
Os criadores do fogo afundaram no negro
Ninguém diz que vê o que vem
Ninguém diz se tem medo
Quebrar as rochas com machados
Decapitem, fracos, ajoelhem-se
Profundamente na carne, criem sua pele
Afundando na vergonha, sacrifiquem seus filhos
A vontade do homem é como ferro, inquebrantável
Abaixa a cabeça, criatura miserável, sem erros
Ela teme, mas morre lutando
Pelo bem dos deuses que não conhece
O vencedor deve esperar
Para poder lançar suas palavras ao vento
As montanhas raramente se movem
Nem mesmo o mais forte as desloca sozinho
Apenas por um momento suas chamas ardem
Veja, elas silenciosamente se apagam, adornando a terra com cinzas
A profundidade fria sufoca o último brilho
Você chama a morte para despertá-la mais uma vez
Você ainda chora quando o sombrio estranho entrou em sua casa
Espalhando suas asas sobre sua bela vida
Removendo-a com um único sopro
Às armas, isso vocês sempre ouvirão
Com seu sangue esta terra é coberta
É o caminho por onde vocês são seguidos
Até onde a escuridão consegue carregar
Resgatem seu lugar, nunca estarão livres
Nos caixões, seus filhos são carregados
Cai a ira do homem sobre os deuses
O direito do mais forte é matar o mais fraco
Defenda sua casa, sacrifique seus amados à destruição
Queime a terra atrás de você antes de queimar a si mesmo
Cai a ira do homem sobre os deuses
Nuvens vermelhas obscurecem o céu
Assim tudo termina, o calor suga a terra vazia
Assim tudo termina, eu vejo isso agora
O céu vermelho cerca os ratos
Escrito com sangue, o livro da vida
Das mãos do criador do mundo da guerra
A capa queimada foi colocada na terra
As palavras tornaram-se inaudíveis
Assim tudo termina, eu vejo isso agora
Esta página é a última
Assim tudo termina, no vazio e no esquecimento
E ninguém volta aqui.