Kauniinhauta
Katso kuinka talvi tulee vastaan
syleillen ainokaistaan
katso kuinka tuuli tietä näyttää
kun tuonen herra oikeuttaan käyttää
Kello soi ensimmäisen, toisen
vielä kolmannenkin
tahdin kulkueelle lyö
näyttää paikan avoimenkin
vaikka maa on kylmää täynnä
vielä joukkoon tummaan mahtuu
juhlapöydän antimiin
Pian lapsi alle peiton päätyy
ja sinne hiljakseen jäätyy
enää eivät kellot surua soi
vieraat hijaa kahvinsa loppuun joi
Ja matkaan kun lähteä täytyy
vilkuttajat on pois lähteneet
pakkasen raiskaamat valkoiset terveiset
kirkkaaseen muoviin on jäätyneet
Beleza Fria
Olha como o inverno se aproxima
abraçando seu único amor
olha como o vento mostra o caminho
quando o senhor da morte faz valer seu direito
O sino toca a primeira, a segunda
até a terceira vez
marca o compasso da procissão
mostra até o lugar aberto
mesmo que a terra esteja fria e cheia
ainda há espaço na escuridão
para as iguarias da mesa festiva
Logo a criança vai se enfiar debaixo do cobertor
e lá vai ficar quietinha
os sinos não tocam mais a tristeza
os convidados terminaram seu café em silêncio
E quando é hora de partir
os que acenam já se foram
as saudades brancas, marcadas pelo frio
estão congeladas em um plástico brilhante