Suruntuoja
Huurteessa kylpevät lehdet
Sanoista tyhjä suu
Näinä aamuina kesä kuolee, syksyksi pukeutuu
Marras sadulle lopun laulaa ja talveen saattelee
Katkeaa liike villin kiiman kun jäässä kiemurtelee
Vielä heräätkö päivään vai jo tunnetko maan
Joka tuoksusi täältä pois vie kokonaan
Älä pelkoas näytä, suru kylmäksi kitke
Jos olin sulle jotain hetki vuokseni itke
On tarina kertojan vain loppua vailla
Siinä suru vaeltaa kertojan kyynelten lailla
Palkkioksi suruntuoja pakkasensa saa
Alle ensilumen syksyn lehdet ripustaa
Portador de Tristeza
As folhas se banham na geada
Boca vazia de palavras
Nestas manhãs o verão morre, se veste de outono
O novembro canta o fim e leva para o inverno
O movimento quebra na paixão selvagem enquanto se contorce no gelo
Ainda você acorda para o dia ou já sente a terra
Que leva seu perfume embora completamente
Não mostre seu medo, arranque a tristeza fria
Se eu fui algo pra você, chore por mim um instante
É uma história que só falta o fim do narrador
Nela a tristeza vaga como as lágrimas do contador
Como recompensa, o portador de tristeza recebe seu frio
Sob a primeira neve, pendura as folhas do outono