Ukonlintu ja virvaliekki
Muistatko Johanna kun kaatosateesta
kastuneet vaatteeni sänkysi päätyyn ripustin?
Sinä soitit pianoa ja lauloit
Keitit kahvit pariisilaisittain
ja kun avasin pallohameesi napin
sinä sanoit: joku meitä katselee
Katselee
refren':
Sinä olit ukonlintu, outolintu
Lapin tuiman tuntureilta
Kuningatar germaaninen
Minä olin yksinäinen virvaliekki
Hurja poika Hämeestä
Ja jos saisin tehdä kaiken uudelleen
Nukahtaisin ruusunvuoteeseen
Muistatko Johanna kun yritimme olla hiljaa?
Veljesi takana seinän nukkui
Hehkui hiili hiiltä vasten
Varovasti verhojen läpi tuli aamu
ja ennen kuin lähdit asemalle miestäsi vastaan
sanoit: joku meitä aina katselee
Katselee
refren':
Sinä olit ukonlintu, outolintu
Lapin tuiman tuntureilta
Kuningatar germaaninen
Minä olin yksinäinen virvaliekki
Hurja poika Hämeestä
Ja jos saisin tehdä kaiken uudelleen
Jäisin siihen ruusunvuoteeseen
Muistatko Johanna kun kuiskasin korvaasi hiljaa
unen läpi vastasit oudolla kielellä
Minä silitin päätäsi ja valvoin
Sinä olit ukonlintu, outolintu...
Pássaro do Trovão e Luz de Fogo
Você se lembra, Johanna, quando da chuva forte
Minhas roupas molhadas eu pendurei na cabeceira da sua cama?
Você tocava piano e cantava
Fazia café à moda parisiense
E quando eu abri o botão da sua saia
Você disse: alguém está nos observando
Observando
refrão:
Você era o pássaro do trovão, ave estranha
Das montanhas geladas da Lapônia
Rainha germânica
Eu era uma luz de fogo solitária
Um garoto ousado da Häme
E se eu pudesse fazer tudo de novo
Eu adormeceria em um leito de rosas
Você se lembra, Johanna, quando tentamos ficar em silêncio?
Seu irmão dormia atrás da parede
A brasa brilhava contra o carvão
Cautelosamente, a manhã entrou pelas cortinas
E antes de você ir para a estação encontrar seu homem
Você disse: alguém sempre nos observa
Observa
refrão:
Você era o pássaro do trovão, ave estranha
Das montanhas geladas da Lapônia
Rainha germânica
Eu era uma luz de fogo solitária
Um garoto ousado da Häme
E se eu pudesse fazer tudo de novo
Eu ficaria nesse leito de rosas
Você se lembra, Johanna, quando eu sussurrei no seu ouvido suavemente
Através do sonho, você respondeu em uma língua estranha
Eu acariciei sua cabeça e vigiei
Você era o pássaro do trovão, ave estranha...