Lapsuuden Loppu
Katso siipi taipuu, perhonen putoaa.
Pohjaton kaipuu, ihmisen.
Kaikki päättyy toisin, lapsuus jää eiliseen.
Uskoisin jos voisin, ihmiseen.
Maa loistaa yön kultaa.
Ja me kuunnellaan tuulten kuiskintaa,
kaipausta suureen maailmaan.
Kuunnellaan puiden huminaa.
Leffan jälkeen mennään nukkumaan.
Postikortti kuusta, perhoset -historiaa.
Muisto toukokuusta, katoaa.
Äiti maa, mun huutaa. (Tuulten mukana lennän pois.)
Ja me kuunnellaan tuulten kuiskintaa,
kaipausta suuren maailmaan.
Kuunnellaan puiden huminaa.
Leffan jälkeen mennään nukkumaan.
O Fim da Infância
Olha a asa se curvando, a borboleta cai.
Um desejo sem fim, do ser humano.
Tudo termina de outra forma, a infância fica no passado.
Eu acreditaria se pudesse, no ser humano.
A terra brilha com o ouro da noite.
E nós ouvimos o sussurro do vento,
desejando um mundo maior.
Ouvimos o murmúrio das árvores.
Depois do filme, vamos dormir.
Um cartão postal da lua, borboletas - história.
Uma lembrança de maio, desaparece.
Mãe terra, me chama. (Com o vento eu vou embora.)
E nós ouvimos o sussurro do vento,
desejando um mundo maior.
Ouvimos o murmúrio das árvores.
Depois do filme, vamos dormir.