Tuu mun vaimoksein
Sun silmäs aina mä muistan,
niin yltäin murheen puistan.
Kun illoin panen maate
on mielessäni aate:
Minä sulle kihlat ostan
sinut vielä mä syliin nostan
Kun rakas niin olet sinä mulle.
Minä sulle haastelen:
Tuu mun vaimoksein.
Mökin paikan mä mettään raivaan
alle kaartuvan korkean taivaan,
viereen veen, joka venhettä kantaa
jonka aurinko kuultaa rantaa.
Koivun kaajan laidasta lehdon.
Siitä teen minä kiikkuvan kehdon.
Siinä lasta kun liekuttaapi,
unen saapi pikkuinen.
Tuu mun vaimoksein.
Olen minä sua kattellut, niin
kirkkotietä kun astellut oot yksinäs, allapäin.
Sinut sulkenut siunauksiin,
että Luojamme varjelis sun elämäs etteenpäin.
En mä voi sulle onnea taata.
En mä paljon luvata saata.
En voi kotia mä kultaa kantaa,
mutta parhaani koetan antaa.
Kun mä nään miten liinasi liehuu,
minun rinnassa rakkaus riehuu.
Sua ootan ja melkeinpä palvon,
yöni valvon aatellen:
Tuu mun vaimoksein.
Vem Ser Minha Esposa
Teus olhos eu sempre lembro,
assim eu afasto a dor que eu sinto.
Quando à noite eu vou deitar
é você que vem me ocupar:
Eu vou te dar um anel de noivado,
te abraço forte, meu amado.
Quando eu digo que você é tudo pra mim.
Eu te falo assim:
Vem ser minha esposa.
Vou limpar um lugar na floresta
sob o céu alto que se manifesta,
perto da água que o barco carrega
onde o sol brilha na beira da entrega.
Na borda do birch, à sombra da mata.
Ali eu vou fazer um berço que embala.
Lá, quando a criança se agita,
ela dorme tranquila.
Vem ser minha esposa.
Eu tenho te observado, sim,
na estrada da igreja, quando andavas sozinha, triste assim.
Te fechei em bênçãos,
que nosso Criador proteja tua vida pra frente.
Eu não posso te garantir felicidade.
Eu não posso prometer muito, de verdade.
Não posso te dar uma casa de ouro,
mas vou fazer o meu melhor, eu juro.
Quando eu vejo como teu lenço esvoaça,
no meu peito, o amor se abraça.
Te espero e quase te venero,
passo a noite pensando:
Vem ser minha esposa.