Tässä elämä on
On mulla asiat joskus osuneet kohdalleen.
Se saattoi vahinko olla,
eikä tapahdu uudelleen.
Suru joskus käy, ja ikävää riittää;
kantaa laineet laivatkin.
Mistä mun pitäis ketäkin kiittää?
- Jossain on kai vastauskin.
Siskosta tuli jo äiti asuntolainoineen.
Ostin kadun mieheltä pyörän,
joudun nyt oikeuteen.
Joku toinen aina edellä
ottaa irti kaiken minkä saa.
Mulla kun ei oo mitä oottaa,
ei se paljon haittaakaan.
Tässä elämä on:
oma, kallis, ja tarpeeton.
Joki joutava laineillaan
mua lastuna vie mukanaan,
ja ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Pohjallakaan ei yksinään olla:
alakulo on seurana haikeuden.
Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin.
Miks kysyt, miten käytän
päivät jotka vielä saan.
Tiedätkö, mitä sieltä jostain sitten edes tilataan?
Enkä opi sanomaan, et kaipaan,
vaikka pyydätkin.
Joka tapauksessa kaikenlaista annetaan.
Aqui a vida é
Às vezes as coisas dão certo pra mim.
Pode ter sido um acidente,
e não vai acontecer de novo.
A tristeza às vezes vem, e a saudade não acaba;
as ondas também levam os barcos.
De quem eu deveria agradecer?
- Deve haver uma resposta em algum lugar.
Minha irmã já é mãe com suas dívidas de casa.
Comprei uma bike de um cara na rua,
agora vou ter que ir ao tribunal.
Alguém sempre à frente
pega tudo que consegue.
Eu não tenho nada pra esperar,
mas isso não me incomoda muito.
Aqui a vida é:
minha, cara e desnecessária.
Um rio sem importância
me leva como uma folha,
e no começo eu tremia sob as ondas.
Aprendi a me entregar.
Nem mesmo no fundo podemos estar sozinhos:
a tristeza é companhia da melancolia.
Eu costumava achar que em algum lugar
mediam com precisão,
quando se dá demais a alguém pra carregar.
É apenas uma ilusão, um pensamento sem fundamento,
alguns idiotas acreditam nisso.
Os ombros ficam fortes, grandes,
pequenos como os de um fraco.
Por que você pergunta como eu uso
os dias que ainda tenho?
Você sabe o que se pede de lá de algum lugar?
E eu não aprendo a dizer que sinto falta,
mesmo que você peça.
De qualquer forma, tudo tipo de coisa é dada.