Aamulla
Nyt kun sen tajuan,
tuskasta huudahdan,
ja isken nyrkin seinään kiviseen.
Mä poltan savukkeen,
kuulen askeleet,
pelko silmiin nostaa kyyneleet.
Ne kulkee ohitse,
ei vielä kohdalle
joku toinen viedään muurille.
Oon varmaan seuraava,
tuskin on muita,
ei kuulu enää huutoja.
On aamuun vielä aikaa,
on aamuun vielä aikaa
taivas on niin musta,
kirkuu synkkä avaruus.
Mä niitä vastustin,
ne veivät vaimonkin.
Ei kukaan tiedä missä lapset on
Oi kuinka janottaa,päätä pakottaa
Ruumis murjottu ja tahdoton.
On aamuun vielä aikaa...
De Manhã
Agora que percebo,
grito de dor,
e soco a parede de pedra.
Eu acendo um cigarro,
ouço passos,
medo traz lágrimas aos olhos.
Eles passam por mim,
não é ainda a minha vez
alguém é levado para o muro.
Provavelmente sou o próximo,
raramente há outros,
não se ouvem mais gritos.
Ainda temos tempo até a manhã,
temos tempo até a manhã
o céu está tão negro,
a vastidão grita sombria.
Eu resisti a isso,
eles levaram até minha esposa.
Ninguém sabe onde estão as crianças
Oh, como estou sedento, a cabeça pesa
O corpo está espancado e sem vontade.
Ainda temos tempo até a manhã...