VASTAVIRTAAN
Uudestaan sirkusestradilla
ilman ainuttakaan katsojaa.
Kirjassa käänsin sivua.
Kirjoitus vaihtunut ei ollenkaan.
Tänään ymmärsin jotain uutta.
Aina ei saa toista tilaisuutta.
Ja matkaa jatkan.
Minä pois pakoon juoksin.
Ja liian pitkään vastavirtaan kuljin.
Helpompaa oisi ollut luovuttaa
ja syytellen taaksepäin vain tuijottaa.
Kaduttaa, jos joskus huomaa
ajan hiekan valuneen hukkaan.
Kaikki mitä tein, ovat jo menneet.
Kaikki mitä sain, ovat vahvistaneet.
Ja matkaa jatkan.
Enää en pakoon juokse.
Annan mennä menojansa.
Sillä liian pitkään vastavirtaan
Enää en pakoon juokse
Annan mennä menojansa
Sillä liian pitkään vastavirtaan kuljin.
VIRANDO A MARÉ
Novamente no palco do circo
sem nenhum espectador.
No livro, virei a página.
A escrita não mudou nada.
Hoje entendi algo novo.
Nem sempre se tem uma segunda chance.
E sigo em frente.
Eu corri para me escapar.
E por muito tempo nadei contra a corrente.
Seria mais fácil desistir
e só olhar pra trás culpando os outros.
Dói perceber, se um dia notar
que a areia do tempo escorreu em vão.
Tudo que fiz, já se foi.
Tudo que ganhei, só me fortaleceu.
E sigo em frente.
Não corro mais para me esconder.
Deixo a vida seguir seu rumo.
Pois por muito tempo nadei contra a corrente.
Não corro mais para me esconder.
Deixo a vida seguir seu rumo.
Pois por muito tempo nadei contra a corrente.