Viimeinen Yö
Varjot puiden pitenee
Ilta tummuu ilma viilenee
Katuvalon alla sade lyö kylmään asfalttiin
Tänä yönä haudat aukeaa
Elävien kirjat suljetaan
Ennenkuin aamu sarastaa vie yö lapsensa helvettiin
Totuus on tarua suurempaa
Yön orjat silloin raataa
Tuliliemen kurkkuun kaataa
Tämä yö ei tunne armoa
Sen isäntä on kuolema
Tämä yö ei lopu koskaan ei koskaan
Armeija kadotettujen keskellä savuisten huoneiden
Sykkeessä yön taas vaipuu horrokseen kalman Suloiseen
Otteessa lieka kiristyy taivaalle nousee täysikuu
Enkelin mustaviittaisen on aika aloittaa jo työ
Viimeinen ennenkuin loppuu tämä yö
Última Noite
As sombras das árvores se alongam
A noite escurece, o ar esfria
Sob a luz do poste, a chuva bate no asfalto frio
Nesta noite, os túmulos se abrem
Os livros dos vivos se fecham
Antes que a manhã surja, a noite leva seu filho ao inferno
A verdade é mais estranha que a ficção
Os escravos da noite então trabalham
Derrubam o líquido ardente na garganta
Esta noite não conhece misericórdia
Seu senhor é a morte
Esta noite nunca acaba, nunca acaba
Exército dos perdidos no meio de quartos em fumaça
No pulsar da noite, novamente cai em um sono profundo e mortal
Na garra, a corrente aperta, a lua cheia sobe
É hora do anjo de manto negro começar seu trabalho
A última antes que esta noite acabe