Irti
rintaan alasin
teilipyörälle pääni
ukkosen ääni
pistokkeeni irti
syttyvä vaate vöin on kiinni
ei sitä päältä saa revityksi
lukittu huone, jota vihata
huoneessa peili, jota vihata
peilissä katsoo, ketä vihata
meitä vain yksi, jota vihata
hauraat astian palat yhteen korjaamaan
saavuthan, siihen jää, päästä ethän milloinkaan irti
kun roviot palavat
kun riivaajat tulevat läpi ovien
minä pakenen hämärän turvin haparoiden läpi ovien
minä tiedän; tie tiedon tuolle puolen on kirjoitusta
loputonta kirjoitusta, sanatonta kirjoitusta, joka kietoo
kirjoitusta, joka kiskoo irti, kun roviot palavat
irti, kun riivaajat tulevat
Desconectar
no peito eu me prendo
na roda, minha cabeça
som de trovão
meu plugue desconecta
roupa pegando fogo, a cinta tá presa
não dá pra rasgar por cima
quarto trancado, que eu odeio
no quarto, um espelho, que eu odeio
no espelho, quem eu odeio
só tem um de nós, que eu odeio
partes frágeis de um vaso pra consertar
você vem, fica, não me solta nunca mais
quando as fogueiras queimam
quando os demônios atravessam as portas
eu fujo, na escuridão, tateando pelas portas
eu sei; o caminho do conhecimento é uma escrita
escrita sem fim, escrita sem palavras, que envolve
escrita que arranca, quando as fogueiras queimam
desconectar, quando os demônios vêm