Perkeleet
Se kai iski siihen liian kovaa
porautui,tuli sisään liian lujaa
Yksin istuu kanssa toisten
kavereiden samalaisten
Ei tätä kukaan suunnitellut
ehdoin tahdoin havitellut
Vaan samat on ne perkeleet
olkapäillä istuneet
Samat on ne perkeleet…
Olkapäillä istuneet…
Niin aukeaa hetkeksi taivaat ja maat
ekstaasin pumpuliin puuduttavaan
Silmien sameiden takana taas
elämä taistelee aikaa vastaan
Ei pitkä ollut aika sen
odotus päättyi pakkaseen
Keskeltä lumikinosten
näkyi käsi valkoinen
Ei sitä enää kukaan muista
on tilalle tullut monta uutta
Jotka vuoroaan odottaa
ja kaikki säilyy ennallaan
Samat on ne perkeleet…
Olkapäillä istuneet…
Demônios
Se algo bateu muito forte
perfurou, entrou com tudo
Sozinho sentado com outros
amigos parecidos
Ninguém planejou isso
de propósito almejou
Mas são os mesmos demônios
que têm estado nos ombros
São os mesmos demônios...
Que têm estado nos ombros...
Então, os céus e a terra se abrem por um momento
na entorpecente nuvem do êxtase
Atrás dos olhos embaçados novamente
a vida luta contra o tempo
Não foi muito tempo até isso
a espera terminou no frio
Do meio das neves
apareceu uma mão branca
Ninguém mais se lembra disso
muitos novos chegaram no lugar
Que esperam sua vez
e tudo permanece igual
São os mesmos demônios...
Que têm estado nos ombros...