Kuolema Virrassa
Virta synkkä kuin Tuonelan joki aukeaa väsyneiden silmieni edessä
Näen palavia ruumiita kaduilla ruton peittämiä ihmisiä vedessä
Tyhjä vene lipuu eteenpäin sitä kanaalin virtaus kuljettaa
Viimeistä matkaansa sekin tekee minne Paholaisen henkäys puhaltaa
Mustunut taivas yläpuolellani muistuttaa minua Jumalan vihasta
Kuinka katkoin enkeleiltä siivet ja lukitsin portit ikuisesti
On minun jätettävä kotini, paettava ruton kirousta.
Vaellan jonnekin kauas täältä hiljaa kuolemaan.
Luulin jo lautturin saapuneen kun makasin kylmässä kanaalissa.
Kunnes tajusin törmänneeni ruttopaiseiden peittämään raatoon.
Kaikki tiet veivät Roomaan aikanaan, mutta nyt seitsemällä kukkulalla
Ei ole enää mitään
Kaikkialla missä on ihmisiä sairaus ja pahuus kaiken aikaa itävät.
Onko tämä Jumalan kosto?
Tuhoutuuko Venetsiani lopullisesti?
Kuolema virrassa jo minua odottaa valtakuntaansa saapuvan
Tiedän paikkani olevan jossain syvällä neljännessä piirissä
Morte na Correnteza
A correnteza escura como o rio do submundo se abre diante dos meus olhos cansados
Vejo corpos em chamas nas ruas, pessoas cobertas pela peste na água
Um barco vazio desliza adiante, levado pela corrente do canal
Ele também faz sua última viagem, para onde o sopro do Diabo sopra
O céu enegrecido acima de mim me lembra da ira de Deus
Como cortei as asas dos anjos e tranquei os portões para sempre
É hora de eu deixar meu lar, fugir da maldição da peste.
Vagueio para longe daqui, silenciosamente indo para a morte.
Já pensei que o barqueiro tinha chegado enquanto jazia no frio do canal.
Até perceber que colidi com um cadáver coberto por feridas da peste.
Todos os caminhos levavam a Roma em tempos passados, mas agora nas sete colinas
Não há mais nada
Em todo lugar onde há pessoas, a doença e a maldade brotam a todo momento.
É a vingança de Deus?
Os venezianos serão destruídos para sempre?
A morte na correnteza já me espera, chegando ao seu reino
Sei que meu lugar é em algum lugar profundo no quarto círculo.