Etten säikytä kaloja
Otan sakset istun ikkunalle
Hiuksesi sylissäni tuoksuvat työlle
Tuuli vie ne sormistani
Leikkimään kaupungin tomun kanssa
Tiedän yhden pienen pojan
Se käy aamuisin järvellä ongella
Valo on haalistanut vanhan kuvan
Veden pinnan ja puseron raidat
Katselen poikaa matkan päästä
Etten säikytä sitä enkä kaloja
Onkiretkestä on aikaa
Kosken niskaasi, sen kaari on muuttunut
Nukahdat polveani vasten
Läpi metsikön takaisin ongelle
Lasken sakset olen paikoillani
Etten säikytä teitä enkä kaloja
Não Assuste os Peixes
Pego a tesoura, sento na janela
Teus cabelos cheiram a trabalho em minhas mãos
O vento os leva dos meus dedos
Brincando com a poeira da cidade
Conheço um garotinho
Que vai pescar no lago de manhã
A luz desbotou a velha imagem
As listras na superfície da água e na blusa
Observo o menino de longe
Pra não assustá-lo nem aos peixes
Faz tempo que não vou pescar
A curva do rio mudou em seu pescoço
Você dorme contra meu joelho
Pela mata de volta à pesca
Coloco a tesoura, fico parado
Pra não assustar vocês nem aos peixes