Laulu
Kun kurkiaurat lentävät länteen
kyyhkyset hiljaa leijailee öisen järven yllä
ja lokit laulaa viimeistä sävelmää
yö on keltainen ja musta
sininen katselee, ihmettelee
kuka meitä huijaa, kuka huiputtaa
kun sinipunainen on maa
totuus on revitty riekaleiksi
jokainen meistä tietää sen
pois laki on lakaissut totuuden tomun
olen puhdas ja valehtelen
myös tämä uljas urbaani unelma
on osa hurjaa luontoain
ei ole rajaa, ei turvapaikkaa
kaikki on katoavaa
kuolleet nukkuvat kaupungeissa
kynttilän meren alla
ja meillä on aikaa joka Joulu
itkeä haudalla
minä kietoudun suruni sisään
on niin kaunista, kaunista, kaunista
tätä minulta ei kukaan voi riistää
mä olen maksanut kaiken
kuka nyt uskoo tähän kaikkeen
kuka vielä uskoo käärmeeseen
joka kahdella kielellä myrkkyä iskee
unelmien eteiseen
vaikken mä aina jaksa
uskoo ja rakastaa
niin on täällä vielä helvetisti
kaunista katseltavaa
Canção
Quando as aves migratórias voam pro oeste
as pombas flutuam silenciosas sobre o lago à noite
e as gaivotas cantam sua última melodia
a noite é amarela e preta
o azul observa, se espanta
quem está nos enganando, quem está nos iludindo
quando a terra é vermelho e azul
a verdade foi rasgada em pedaços
cada um de nós sabe disso
a lei varreu a poeira da verdade
estou limpo e estou mentindo
também este magnífico sonho urbano
é parte da natureza selvagem
não há limites, não há abrigo
tudo é passageiro
os mortos dormem nas cidades
sob o mar de velas
e temos tempo todo Natal
para chorar no túmulo
eu me envolvo na minha tristeza
é tão bonito, bonito, bonito
isso ninguém pode me tirar
eu paguei por tudo
quem agora acredita em tudo isso
quem ainda acredita na serpente
que ataca com veneno em duas línguas
na entrada dos sonhos
mesmo que eu nem sempre consiga
acreditar e amar
ainda há um monte de coisas
lindas pra se ver aqui