Cabeça de Enxofre

Raavin itseni ylös tuhkasta, nostin katseen navastani ja panin merkille:

koko vitun maailma oli iso tulipaloalue

Tuli lämpötilan ja vedenpinnan nouseminen, maastopalot leveinä tsunamiaaltoina

Tuli pandemiat, talouskriisiterrosistit, tuli palava halu nimeltä pyromaani

Kuka sytytti langan

Syypääksi osoittautui lopulta rikkipää

Oman pään pääoma, yksilökeskeisyys

Keräsin materiaa, tarpeista viis

Kun suoraa kulmaa ei luonnosta löytynyt, se keksittiin

Kannoin kruunua kuluttajakuninkaan, ihmisen voimin toin kontrollia kaaokseen

Kun soihtumme sulattivat ruhomme sohviimme, totesin: "Vain muovi elää ikuisesti"

Vesi hukuttaa kaiken, vesi nousee

Runko on puuta, pää on rikkiä

Räjähdämme palamaan, kylmenemme äkkiä

Me palamme ja hukumme ja vesiplaneetalle

jätämme jälkeemme vain muovia ja paskaa

Rikkipää

Kulutuskulttuuri on tuhoon tuomittu kulttuuri

Hukutetun sivilisaatiomme märkien lippujen alta

ammumme hätäraketteja tyhjälle taivaalle

Lainsäätäjän vastuu ympäristöstä oli liian lyhyeksi säädetty ja tämän tästä

valta korruptoi tämän mädän järjestelmän, latvastaan lahon, oksillaan mätiä hedelmiä

Sellaiseksi iti vapaan lännen ihmiskasti, yksittäispakatuksi tulitikkurasiaksi

Vaikka systeemistään järki puuttui, linja piti, uunissa paloi yksilö loppuun

Veden pinta nousee ja nousee ja nousee

Raívo a minha vida das cinzas, levantei o olhar do meu umbigo e percebi:

o mundo inteiro era uma grande área de incêndio

Veio o aumento da temperatura e do nível do mar, incêndios florestais como ondas de tsunami

Veio as pandemias, os terroristas da crise econômica, veio o desejo ardente chamado piromania

Quem acendeu o pavio?

O culpado acabou sendo a cabeça de enxofre

O capital da própria cabeça, o individualismo

Juntei material, não liguei para as necessidades

Quando não encontrei um ângulo reto na natureza, ele foi inventado

Carreguei a coroa do rei consumidor, com a força humana trouxe controle ao caos

Quando nossas tochas derretiam nossos corpos nos sofás, percebi: "Apenas o plástico vive para sempre"

A água afoga tudo, a água sobe

O tronco é de madeira, a cabeça é de enxofre

Explodimos em chamas, esfriamos de repente

Nós queimamos e afundamos e para o planeta aquático

deixamos apenas plástico e merda

Cabeça de enxofre

A cultura do consumo é uma cultura condenada à destruição

Debaixo das bandeiras molhadas da nossa civilização afundada

disparamos foguetes de emergência para o céu vazio

A responsabilidade do legislador pelo meio ambiente foi ajustada para ser muito curta e de vez em quando

o poder corrompeu este sistema podre, apodrecendo da ponta, com frutos podres em seus galhos

Assim se formou a casta humana do livre ocidente, embalada individualmente como uma caixa de fósforos

Embora faltasse razão em seu sistema, a linha se manteve, o indivíduo queimou até o fim no forno

O nível da água sobe e sobe e sobe