Pakkolasku
Niin kauan kuin saastuttaminen on maksutonta
kaupan ulkopuolinen osapuoli maksaa laskun
Lahossa mittapuussa riiput, se on kellukkeesi
Pankki vei talon, ulosottomies veneesi
Kalastit tontilla, autoilla, muovimaterialla
Arvostusta, mutta hukutit kai avaimesi
Rahtasit ostoskassissa rippeitä moraalista
Repesi säkin pohja elintasovaatimuksista
Käteistä kuivana ei ole edes leipään,
tavaratulvan vietävänä puret hammasta
Talouskriisi on syypää kaikkeen, vaan kauan eläköön kulutusjuhla
Hukutit itsetuntoa, hukutit materialla
Hukutit pelkoa ja heikkouttasi
Kolme jos kahden hintaan saa tavaraa,
halutaan tätä ja tätä ja tätä ja tätä ja tätä
Hukutit kuluttajana, hukutit velallisena
Hukutit luontosi ja vapautesi
Kolmea kahden hintaan ei olekaan,
lasku on tätä ja tätä ja tätä ja tätä ja tätä
Ostoskeskus on suojana päidemme yllä
Nauttien olosta yritämme hymyillä
Parasta ennen on tatuoitu viivakoodiin
Pilaantunut kilo sianlihaa, syö sydän, syö pää
Aina löytyy niitä, jotka myy ja jotka maksaa
Raha ei vatsaa täytä, koneen rattaat vain rasvaa
Pankkien kaatuessa köyhä kansa pettyy
Barrikadin palaessa kostonhimo syttyy
Loppuun, kiitos, pakkolasku
Conta a Pagar
Enquanto a poluição for de graça
quem tá fora do comércio paga a conta
Na régua podre você tá pendurado, é seu flutuador
O banco levou sua casa, o oficial de justiça levou seu barco
Você pescava no terreno, com carros, plástico na mão
Reconhecimento, mas você deve ter afogado suas chaves
Você trouxe na sacola os restos da moral
O fundo da bolsa rasgou com as exigências de padrão de vida
Dinheiro vivo não dá nem pra pão,
levado pela enxurrada de coisas, você mordeu a língua
A crise econômica é a culpada de tudo, mas que viva a festa do consumo
Você afogou a autoestima, afogou com material
Afogou o medo e a fraqueza
Três por dois é o que você leva,
queremos isso e isso e isso e isso e isso
Você se afogou como consumidor, se afogou como devedor
Afogou sua essência e sua liberdade
Três por dois não existe, não tem,
a conta é isso e isso e isso e isso e isso
O shopping é um abrigo sobre nossas cabeças
Tentando sorrir enquanto curtimos a vida
O melhor antes tá tatuado no código de barras
Um quilo de carne estragada, come coração, come cabeça
Sempre tem quem vende e quem paga
Dinheiro não enche barriga, só lubrifica as engrenagens
Com os bancos caindo, o povo pobre se decepciona
Com a barricada pegando fogo, a sede de vingança acende
Por fim, obrigado, conta a pagar
Composição: Antti Hyrde Hyyrynen