Lapin Jenkka
Jo vain tuntee, ken Lappiin on kulkeutunut,
mitä aiemmin ollut on vailla,
portti kaupungin kunhan on sulkeutunut
tenho outo on pohjolan mailla.
Siellä lompolo kirkkaana kiiltää,
siellä tunturi pilviä viiltää.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
jota ei voi unhoittaa.
Revontulta sen taivaalla lamppuina on
kun on talvi ja päivä on yötä,
kun on kaira taas jalkaisin kulkematon
kun on nietosta nietosten myötä,
Riekon jalka kun jättävi merkin,
sitä jäljennä ei käsi herkin.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
jota ei voi unhoittaa.
Sävel hento ei milloinkaan viihtyä voi
siellä missä on tunturit tummat,
koski pauhaa ja korpien kuuset ne soi
omat sinfoniansa niin kummat.
Suden joiku on konsertti siellä,
missä frakki on varmasti tiellä.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
jota ei voi unhoittaa.
Se on keltaisen kullan ja vihreän maa
Se on toiveitten kehto ja hauta:
Jätkä jäntevä palkkansa voimalla saa
mutta heikkoa luonto ei auta.
Seillä katsotaan mies eikä nuttu,
reilu jätkä on kaikille tuttu.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
jota ei voi unhoittaa.
Jenkka do Lobo
Eu só sinto, quem foi pra Lapônia,
que antes estava sem nada,
quando o portão da cidade se fechar
um encanto estranho nas terras do norte.
Lá o lago brilha como um espelho,
lá a montanha corta as nuvens.
É uma região e uma terra
que não se pode esquecer.
A aurora boreal brilha no céu
quando é inverno e o dia é noite,
quando a tundra é novamente intransitável
quando a neve se acumula com a neve,
A pegada da perdiz deixa uma marca,
que a mão mais delicada não consegue reproduzir.
É uma região e uma terra
que não se pode esquecer.
Uma melodia suave nunca pode se sentir à vontade
onde as montanhas são escuras,
o rio ruge e os pinheiros da floresta tocam
suas sinfonias tão estranhas.
O uivo do lobo é um concerto lá,
donde o fraque certamente está no caminho.
É uma região e uma terra
que não se pode esquecer.
É a terra do ouro amarelo e do verde
É o berço e o túmulo dos sonhos:
Um cara forte ganha seu salário
mas a natureza fraca não ajuda.
Lá se olha para o homem e não para a roupa,
um cara justo é conhecido por todos.
É uma região e uma terra
que não se pode esquecer.
Composição: Reino Helismaa