Vuonna jotakin
Jää tyttö kyynelehtimään.
Hän joutuu hyvästelemään,
Kun vuoksi isänmaan
Pukeutuu haarniskaan
Tuo poika nuori iältään.
Vie juna kauas etelään.
Ei voinut tyttö ymmärtää,
Niin paljon ikävää.
Kaukana ei missään
Tuo poika kirjeen kirjoittaa.
Ei heitä kahta toisistaan
Saa tämä aika erottaa.
Niin vannoi poika tuo,
Palaa hän tytön luo.
Tie kotiin kerran kuljettaa.
Ei heitä kahta toisistaan
Saa tämä aika erottaa.
Kai loppuu sotakin,
Tie johtaa takaisin
Viimeistään vuonna jotakin.
On vuodet hiljaa kulkeneet
Ja miehet kaukaa palanneet.
Saapui myös poika tuo
Kotiinsa tytön luo.
Ei kirjeet turhaan luvanneet.
Ei heitä kahta toisistaan
Voinut tuo aika erottaa.
Tie johti takaisin,
Niin loppui sotakin.
Se oli vuonna jotakin.
Se oli vuonna jotakin.
No Ano Algum
Deixa a garota chorando.
Ela tem que se despedir,
Quando por causa da pátria
Se veste de armadura
Aquele garoto jovem de idade.
O trem vai longe pro sul.
A garota não conseguia entender,
Tanta saudade.
Longe de qualquer lugar
Aquele garoto escreve uma carta.
Não há como separar os dois
Nessa época que se passou.
Assim jurou aquele garoto,
Ele voltará pra garota.
O caminho de casa um dia vai levar.
Não há como separar os dois
Nessa época que se passou.
Quem sabe a guerra acaba,
O caminho leva de volta
No ano algum.
Os anos passaram silenciosos
E os homens voltaram de longe.
Chegou também aquele garoto
Pra casa da garota.
As cartas não prometeram em vão.
Não há como separar os dois
Aquela época não conseguiu.
O caminho levou de volta,
Assim a guerra acabou.
Foi no ano algum.
Foi no ano algum.