Rannaton
Kun isät poikiaan - laittaa nukkumaan
Mun sängyn vieressä tyhjä tuoli - ja kirja odottaa
Vain pieni haava sieluun jää - jonka aika parantaa
Mut tässä muistojen päiväkirjassa - ei loppua olekaan
Vaikka sattuu mä selaan vaan
Mä oon aamu - joka itseään illaksi luulee
Mä oon kuiskaus - joka huutona äänensä kuulee
Mä oon laine - joka mereksi muuttuu
Jolta rannat puuttuu
Niin nää vuodet vierii vaan - ja siinä melkein unohtaa
Että minkälaiselta pohjalta - sitä oikein ponnistaa
Pitäiskö kaappiin kurkistaa - vai mennä päivä kerrallaan
Ja olla tyytyväinen siihen mitä saa - ja uskoo parempaan
Kahden maailman väliin jään...
Mä oon aamu - joka itseään illaksi luulee
Mä oon kuiskaus - joka huutona äänensä kuulee
Ja mä oon tuuli - joka myrskyksi itsensä suuttuu
Mä oon laine - joka mereksi muuttuu
Jolta rannat puuttuu
Pimeässä mä harhailen suuntaan jokaiseen
Auringonnoususta itsellein suunnan mä teen
Mä oon aamu - joka itseään illaksi luulee
Mä oon kuiskaus - joka huutona äänensä kuulee
Ja mä oon tuuli - joka myrskyksi itsensä suuttuu
Mä oon aamu(aamu, aamu, aamu)
("Vuu-u-huu")
Ja mä oon tuuli(tuuli, tuuli, tuuli)
("Vuu-u-huu")
Amanhã
Quando os pais colocam os filhos pra dormir
Uma cadeira vazia ao lado da minha cama - e um livro esperando
Apenas uma pequena ferida na alma fica - que o tempo cura
Mas neste diário de memórias - não há fim
Mesmo que doa, eu só folheio
Eu sou a manhã - que se acha à noite
Eu sou um sussurro - que ouve sua voz gritando
Eu sou a onda - que se transforma em mar
De onde as praias faltam
Assim, os anos passam - e quase se esquece
De que base se parte - pra realmente se erguer
Deveria olhar no armário - ou viver um dia de cada vez
E estar satisfeito com o que se tem - e acreditar em algo melhor
Fico preso entre dois mundos...
Eu sou a manhã - que se acha à noite
Eu sou um sussurro - que ouve sua voz gritando
E eu sou o vento - que se irrita e se torna tempestade
Eu sou a onda - que se transforma em mar
De onde as praias faltam
No escuro eu vagueio em todas as direções
Do nascer do sol eu faço meu próprio caminho
Eu sou a manhã - que se acha à noite
Eu sou um sussurro - que ouve sua voz gritando
E eu sou o vento - que se irrita e se torna tempestade
Eu sou a manhã (manhã, manhã, manhã)
("Vuu-u-huu")
E eu sou o vento (vento, vento, vento)
("Vuu-u-huu")