Kunnes Kuolema Meidät Erottaa
Muistan kuinka moni aikanaan varoitti, ei vielä sitoutua saa
Ehkä joku heidän neuvojaan kuunteli, vaan ei meistä kumpikaan
Eivät meidän kahden uskoa huomiseen, saaneet toiset horjumaan
Tahdon sanan painoarvoon ja luonteeseen opimme luottamaan
Rakkautta, iloa ja onnea, arjen nousuja, laskuja
On elämäämme joskus mahtunut, myös aikoja vaikeita
En niitä tahdo unohtaa, ne yhä opettavat minua
Pojasta mieheksi kasvamaan, kunnes kuolema meidät erottaa
Ajan myötä päätyy kuitenkin miettimään, mihin kaikki johtaakaan
Jompikumpi meistä rakkaansa yksinään joutuu hautaamaan
Jos yhdessä saisimme lähteä, ei eron hetkeä
Rauhassa ikiuneen nukahtaa, ilman jäähyväisiä
Kun käsiin toisen uskaltaa, ainoan elämänsä antaa
Saa loppuun asti rakastaa, kunnes kuolema meidät erottaa
Até a morte nós separamos
Lembro-me de quantas pessoas avisaram a tempo, ainda não comprometidas
Talvez alguém tenha ouvido seus conselhos, nenhum de nós
Não dois de nós acreditam que amanhã, tem outros a abalar
Eu quero confiar na importância e no caráter da palavra em que quero confiar
Amor, alegria e felicidade, todos os dias sobem, contas
Às vezes nossas vidas se encaixam, também os tempos são difíceis
Eu não quero esquecê-los, eles ainda estão me ensinando
De filho para marido crescer até a morte nos separar
No entanto, com o tempo, você acabará pensando em onde liderar
Um de nós, entes queridos, tem que enterrar
Se fôssemos juntos, não há momento de diferença
Dormir em paz, sem adeus
Quando alguém se atreve a dar as mãos, ele dá sua única vida
Chegue ao fim para amar até que a morte nos separe