Jäähyväiset
Me emme tiedä
Mikä harhaan käänsi pään
Mikä voima veti
Valokiilaan lähestyvään
Rekan alle
Viimeinen huuto hukkuu
Ei vielä poika tiedä mitään
Kun kotona nukkuu
Jää talon ovi auki
Se odottaa palaavaa
Viima huoneessa
Kynttilät sammuttaa
Poika herää
Kylmän syleilyyn
Ei tiennyt vielä kynttilöiden
Pöydällä saavan syyn
On isä mennyt
Ja poika käsittää nyt
Ettei voi milloinkaan
Ei neuvoa antaa
Ei elon taakkaa kantaa
Ei enää milloinkaan
Jos voisi viimeisen tunnin
Jotenkin saada takaisin
Kiittää vai hyvästellä
Kuinka sen ajan jakaisi
Vaan ei saa enää nähdä
Poika isää poislähtevää
Pihaan jäi vain jalanjäljet
Myös meistä jäljet toisiimme jää
Despedidas
Nós não sabemos
O que virou nossa cabeça
Que força puxou
Para a luz que se aproxima
Debaixo do caminhão
O último grito se perde
Ainda não sabe nada o garoto
Enquanto dorme em casa
Deixe a porta da casa aberta
Ela espera por quem vai voltar
O vento no quarto
Apaga as velas
O garoto acorda
No abraço do frio
Ainda não sabia que as velas
Na mesa teriam um motivo
O pai se foi
E o garoto agora entende
Que nunca poderá
Dar conselhos
Carregar o peso da vida
Nunca mais, de novo
Se pudesse ter a última hora
De alguma forma de volta
Agradecer ou se despedir
Como dividir esse tempo
Mas não pode mais ver
O garoto se despedindo do pai
Na calçada ficaram apenas as pegadas
E também as marcas que deixamos um no outro