Elegia
Joi poika senkin kuukauden
Ja aikaan kauniin aamunkoiton
Hän kouristeli itkien
Nyt viina veisi voiton
Niin äiti saapui huoneeseen
Valituksen kuullessaan
Hän vaiti katsoi juoneeseen
Kalmankalpeaan
Veti verhot ikkunaan
Ja otti tuolin alle
Kun poika yski
Verta lattialle
Mitään sanottavaa ollut ei
Tarttunut ei käsi toiseen
Äidin katse ulos vei
Aamuaurinkoiseen
Niin kului tunti, toinenkin
Ja hiljeni sen pojan peti
Ja äiti ylleen haalarin
Ja saappaat jalkaan veti
Yli pellon pahaisen
Laahusti naapuritaloon
Astui varoen
Vähäiseen valoon ...
Ei kiire vaivannut kysyjää
Vain yhdestä oli huoli
"Soittakaa kirkolle
kun poika äsken kuoli"
Elegia
Jovem, o mês passou
E na bela aurora
Ele se contorcia chorando
Agora a bebida leva a vitória
Então a mãe entrou no quarto
Ao ouvir a lamentação
Ela em silêncio olhou para a cena
Pálida como a morte
Fechou as cortinas da janela
E pegou uma cadeira
Quando o garoto tossiu
Sangue no chão
Nada a dizer havia
Nenhuma mão se agarrou à outra
O olhar da mãe se perdeu
Na luz da manhã
Assim passou uma hora, outra também
E o leito do garoto silenciou
E a mãe vestiu o macacão
E calçou as botas
Pela lavoura maltratada
Arrastou-se até a casa do vizinho
Entrou com cuidado
Na pouca luz...
Não havia pressa para o questionador
Só havia uma preocupação
"Liguem para a igreja
Pois o garoto acabou de morrer"