Lintu
Tuskin tunnen häntä ja kuitenkin
Tulin häntä tapaamaan
Hän on niin kovin kaunis vieläkin
Kun kääntyy minua katsomaan
Tämä yö on minulle viimeinen
Kuulen hänen sanovan
Olen sairas ja väsynyt ihminen
Ja siksi lähteä haluan
Sinä tiedät jo jotakin elämästä
Jotain tiedän minäkin
Kun vain uskallat lakata pelkäämästä
Paratiisin saat takaisin
Hän vielä jatkaa kyynelet silmissään
Sanaa jokaista painottaen
Hän pitää kättäni tiukasti kädessään
Ja sanoo silmiin katsoen...
En kadu ketään niistä, joita syliini suljin
Heitä sentään rakastin
Itken kaikkia niitä
Joiden ohitse kuljin
Joita väistin ja pakenin
Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
Löysin lähelle itsekin
Mutta jos itseäni
Varjelin ja säästelin
Heti eksyin ja palelin
Hänen katseensa sammuu, hän huokaisee
Hänen otteensa raukeaa
Siinä samassa silmiä häikäisee
Ja huoneen ikkuna aukeaa
Kun jälleen katson häntä, hän muuttunut
Onkin linnuksi edessäin
Ja linnun siipeä puhtaan valkoista
Minä pidänkin kädessäin
Lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa
Minä paikalle yksin jään
Hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa
Huone humisee tyhjyyttään
Istun hiljaa vielä ja muistelen
Hänen viime sanojaan
Niitä puoliääneen toistelen
Kun hän on mennyt menojaan...
En kadu ketään niistä, joita syliini suljin
Heitä sentään rakastin
Itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin
Joita väistin ja pakenin
Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
Löysin lähelle itsekin
Mutta jos itseäni varjelin ja säästelin
Heti eksyin ja palelin
Pássaro
Eu sinto ele, mas mesmo assim
Vim pra te encontrar
Ele ainda é tão lindo
Quando se vira pra me olhar
Essa noite é a última pra mim
Ouço ele dizendo
Sou uma pessoa doente e cansada
E por isso quero ir embora
Você já sabe algo sobre a vida
Eu também sei um pouco
Se você apenas tiver coragem de parar de ter medo
O paraíso você vai recuperar
Ele ainda continua com lágrimas nos olhos
Enfatizando cada palavra
Ele segura minha mão com força
E diz olhando nos meus olhos...
Não me arrependo de ninguém que abracei
Eu realmente amei eles
Choro por todos aqueles
Que deixei passar
Que evitei e fugi
Pois sempre que deixei alguém se aproximar
Acabei me encontrando também
Mas se eu me protegi
E me guardei
Logo me perdi e congelei
O olhar dele se apaga, ele suspira
Seu aperto se solta
Nesse momento, a luz ofusca
E a janela do quarto se abre
Quando olho pra ele de novo, ele mudou
Agora é um pássaro diante de mim
E a asa do pássaro é branca e pura
Eu a seguro em minha mão
O pássaro sobe e já decola
Eu fico aqui sozinha
A figura se afasta nas alturas do céu
O quarto ecoa com seu vazio
Sento em silêncio e me lembro
De suas últimas palavras
As repito em voz baixa
Quando ele já se foi...
Não me arrependo de ninguém que abracei
Eu realmente amei eles
Choro por todos aqueles, cujos caminhos evitei
Que evitei e fugi
Pois sempre que deixei alguém se aproximar
Acabei me encontrando também
Mas se eu me protegi e me guardei
Logo me perdi e congelei