Pesäpallomaila
Mistä saapuu se tunne,
kun ei hallitse mieltään;
missä hulluus ja raivo
puhuu yhteistä kieltään?
Jokin ulkoinen voima,
joka pimeään töytää
vaiko minuuden palanen,
joka nyt piti löytää?
Käsi puristuu nyrkkiin,
veri aivoihin pakkaa,
vesi kihoaa silmiin,
järjen hallinta lakkaa…
Kyynelkanavat auki!
Veri sekoittuu veteen…
käsi tahtoo lohduttaa,
mutta ei tiedä, miten.
Hiljaa veri värjää kämmenselkää…
Älä pelkää, ollaan
hiljaa… veri värjää kämmenselkää…
älä pelkää, ollaan
hiljaa…
Mikä vihaamaan vihkii,
sekopäiseksi kastaa?
kuka teki ja mitä niin?
Miksi kukaan ei vastaa?
Puhukaa, minä pyydän!
Kuulen ajattelunne…
Tehän tunnette minut!
Ehkä itse en tunne…
Bate-Bola
De onde vem essa sensação,
quando não se controla a mente;
de onde a loucura e a raiva
falam uma língua comum?
Uma força externa,
que empurra para a escuridão
ou um pedaço do eu,
que agora precisava ser encontrado?
A mão se fecha em punho,
o sangue sobe para a cabeça,
a água brota nos olhos,
a razão perde o controle…
Os canais lacrimais abertos!
O sangue se mistura com a água…
a mão quer confortar,
mas não sabe como.
Silenciosamente o sangue tinge a palma da mão…
Não tenha medo, vamos
ficar em silêncio… o sangue tinge a palma da mão…
não tenha medo, vamos
ficar em silêncio…
O que leva a odiar,
que torna louco?
quem fez isso e o que foi?
Por que ninguém responde?
Falemos, eu peço!
Ouço seus pensamentos…
vocês me conhecem!
Talvez eu mesmo não me conheça…