Hanska
Lauantai ilta ja duunit hanskassa, vaan on hanska hukassa
ja poliisiakaan ei näy eikä kuulu
ehkä tämän kerran annan itselleni luvan
Työ ruoskii tekijäänsä, piiskalla herrojen sakkolihan
Nyöritetty nahasta nöyrän kansan, parkittu porton rukouksiin
Palkkakuitti kourassa, jonottakaa Lopputiliä
Haalari hiestä nihkeä ja lakki häpeän peittämä
Raivoisa veivi ja synkkä huuto
Hullun nauru valuu naamalta kuin kaurapuuro
Työ tekijänsä vapauttaa, vaan ei orja vapauttaan kaipaa
Hanskan kantaa narikkaan, tarttuu keskikaljaan,
Työmiehen sytyttää
Työ tekijänsä vapauttaa, vaan ei orja vapautta kaipaa
Hanskan kantaa narikkaan, tarttuu viinapulloon,
Työmiehen sytyttää
Pomo tarjoaa hanskaa rasvaista
Kahvitauolla kanssa pietarin
Työ tekijänsä vapauttaa, vaan ei orja vapautta kaipaa
Työ tekijänsä vapauttaa, vaan ei mies kaipaa vaimoaan
Lottorivin tarkistaa, tarttuu naapurin rouvaan
Kuin keskikaljaan
Työ tekijänsä vapauttaa, vaan ei ihminen elämää kaipaa
Köyden solmun tarkistaa, tarttuu viinapulloon
Ja viimeiseen tanssiin alkaa
Luvas
Sábado à noite e o trampo na mão, mas a luva tá perdida
E nem sinal da polícia, nem barulho
Talvez dessa vez eu me dê uma folguinha
O trabalho castiga quem faz, com o chicote da elite
Amarrado em couro, o povo humilde, em oração de meretriz
Com o contracheque na mão, esperando o pagamento final
O macacão molhado de suor e o boné cobrindo a vergonha
Um grito furioso e um lamento sombrio
A risada de um louco escorre do rosto como mingau
O trabalho liberta quem faz, mas o escravo não quer liberdade
A luva vai pra cabine, pega uma cerveja,
Acende a chama do trabalhador
O trabalho liberta quem faz, mas o escravo não quer liberdade
A luva vai pra cabine, pega uma garrafa de pinga,
Acende a chama do trabalhador
O chefe oferece uma luva engordurada
No intervalo do café com o Pedro
O trabalho liberta quem faz, mas o escravo não quer liberdade
O trabalho liberta quem faz, mas o homem não sente falta da mulher
Confere o jogo da loteria, pega a mulher do vizinho
Como se fosse uma cerveja
O trabalho liberta quem faz, mas o ser humano não quer a vida
Confere o nó da corda, pega a garrafa de pinga
E começa a última dança