Pakkasen Lapsi
Pimeä yö. Ja lunta jälleen sataa.
Kuu pilvistä loistaa, se heikon valon antaa.
Kulkijalle pimeän metsän, lapselle pakkasen.
Pimeä yö. Se hetken suojan antaa.
Kunnes päivä jälleen koittaa.
Tulvii valo päälle maan.
Vaan pakkanen voimallaan, valon lämmön musertaa.
Häivy mailtani kurja, häivy ajoiksi ikuisiksi.
Äläkä palaa enää milloinkaan.
Filho do Frio
Noite escura. E a neve volta a cair.
A lua brilha entre as nuvens, dando uma luz fraquinha.
Para o viajante da floresta sombria, para a criança do frio.
Noite escura. Ela dá um abrigo por um momento.
Até que o dia volte a chegar.
A luz inunda a terra.
Mas o frio, com sua força, esmaga o calor da luz.
Desapareça da minha terra, miserável, desapareça por tempos eternos.
E nunca mais volte.