Kaamos
Ilta jolloin aurinko laski, ei noussut huominen
Valo juoksi tuonelaan, kylmä haudasta nousi
Uneen kuutamo vaipui, tähdet taivaalta katosi
kutsu hiljainen tuonelan, jo kutsui elämää.
Metsien tuulet nostakaa.
Jo henkiin tuo taivas pohjoisen.
On hiljaisuus kaunein ääni, ääni kuoleman.
Yksin huutaa tuulet taivaan, Huutaa pimeyteen
Silmä kuoleman katselee, meidät kaikki valitsee.
Ajan ikuisen pysäyttää, liekit elämän.
Merien aallot kuljettaa.
Jo henkiin tuon maan pohjoisen.
Tämä maa, tämä taivas ovat syntyneet kaukana pohjolan talvessa
Tämä maa, tämä taivas eivät vaipuneet tuonelaan pohjolan tuiskuissa
Tämä maailma on talven ja jään.
Syvät haudat merien, uhrejansa odottaa.
Vaipuu hiljaiseen lepoon, ikuiseen uneen.
Yksinäinen taivas, tyhjyyden maa.
Ajan ikuisen pysäyttää, liekit elämän.
Tuulien kutsut kuljettaa.
äänen tuon hiljaisen kuoleman.
Maailman tuulet kertokaa.
Mistä löydän sen valon päälle maan.
taivaiden voimat palatkaa.
Kertokaa tarut taivaan maan.
Tämä maa, tämä taivas ovat syntyneet kaukana pohjolan talvessa
Tämä maa, tämä taivas eivät vaipuneet tuonelaan pohjolan tuiskuissa
Tämä maailma on talven ja jään.
Maailman tuulet kertoivat.
Crepúsculo
Noite em que o sol se pôs, não nasceu o amanhã
A luz correu para o além, o frio surgiu do túmulo
A lua se entregou ao sono, as estrelas sumiram do céu
Um chamado silencioso do além, já chamava a vida.
Os ventos das florestas, levantem-se.
Já trazem à vida aquele céu do norte.
O silêncio é a mais bela voz, a voz da morte.
Sozinho gritam os ventos do céu, gritam na escuridão
O olhar da morte nos observa, escolhe a todos nós.
Para parar o tempo eterno, as chamas da vida.
As ondas dos mares nos levam.
Já trazem à vida aquela terra do norte.
Esta terra, este céu nasceram longe no inverno do norte
Esta terra, este céu não caíram no além nas tempestades do norte
Este mundo é do inverno e do gelo.
Túmulos profundos nos mares, aguardam suas vítimas.
Cai em um descanso silencioso, em um sono eterno.
Um céu solitário, uma terra de vazio.
Para parar o tempo eterno, as chamas da vida.
Os chamados dos ventos nos levam.
A voz daquele silêncio da morte.
Os ventos do mundo, contem.
De onde encontro a luz sobre a terra.
As forças dos céus, voltem.
Contem as lendas da terra do céu.
Esta terra, este céu nasceram longe no inverno do norte
Esta terra, este céu não caíram no além nas tempestades do norte
Este mundo é do inverno e do gelo.
Os ventos do mundo contaram.