Miinan Laulu
Sinisiä, punaisia ruusukukkia
kasvoi kalliolla.
Samanlainen riijari pittäis
nuorella tytöllä olla,
Voi jos saisin sen ruusunkukan
maahan tallatuksi.
Voi jos saisin sen nätin pojan
viereeni narratuksi.
Heilani soitteli haitaripeliä
ja minä menin kuuntelemmaan.
No, haitar pantiin piirongin piälle
ja ruvettiin suutelemmaan.
Voi sie hullu kun markan maksoit
ku mie sain kopekalla.
Sie sait sängyssä viltin alla,
ja mie sain lattialla.
Minäpä sen olen se pikkuinen likka
ja olen kuin viulun kieli.
Kun minä maantietä kävelen,
niin poikien teekkee mieli.
Anna akka se soria poika
ja anna se sovinnolla.
Ku otan minä sen kuitenkin
enkä anna poikana olla.
Rakkaus se meissä palaa.
ku öljy pumpulissa.
Päivällä hengen heiluvissa,
ja yöllä unelmissa.
A Canção da Menina
Rosas azuis, rosas vermelhas
cresciam na colina.
Um tipo assim de caipira
deveria ter uma menina,
Ah, se eu pudesse pisar naquela rosa
que eu deixei no chão.
Ah, se eu conseguisse aquele garoto bonito
para me fazer de paixão.
Meu amor tocava sanfona
e eu fui lá pra escutar.
Bom, a sanfona foi pra cima da mesa
e começamos a nos beijar.
Ah, você é louco por ter pago um marco
quando eu ganhei de graça.
Você ficou debaixo do cobertor,
e eu fiquei no chão, sem espaço.
Eu sou essa garotinha
e sou como corda de violino.
Quando eu ando pela estrada,
os meninos ficam a fim, eu adivinho.
Dá-me, mulher, aquele garoto bonito
e dá de boa vontade.
Porque eu vou ficar com ele de qualquer jeito
e não vou deixar ele ser só amizade.
O amor que arde em nós
como óleo em algodão.
De dia, na brisa leve,
e à noite, em sonhos de paixão.