Kuhtumattomat Vieraat
Kärriin kyyvissä suapu vieraat ouvot talloon
Kumara on kolomen käänti, vaevanen
Jokkaesella tumminta piällä, piät piilossa
Aaringon laskettuva ensmäenen kolomesta paljastaa piasä ja tuo pelon
Tulj' unniin kaahu, tuska rinnan piälle
Vei kooristus ja paeseet mullan alle
Pimmeellä töllin kylymän jättää matkoojat
Pihasta pihhaan, talosta talloon vaevat kää
Yön selkään vieraat haehtuu, viejee vaella
Keskiyöllä keskimmäenen kulukija näättää kasvosa ja tuo vilun
Kaahun tuo Paenajaenen
Vilun Horkka pahanlaesen
Rutto turman, haatajaeset
Uamuyöstä vieraesta viimenen riisuu huppunsa ja tuo kuoleman
Piäs pirtin sissään vieraat kuhtumatta
Tullessaan turmat toevat, lähtiissään elon vei
Visitantes Inesperados
Kärriin kyyvissä suapu vieraat ouvot talloon
Na sombra, três se viram, cansados
Na escuridão mais densa, se escondem
O pôr do sol revela o primeiro segredo e traz o medo
Vem, sonhando, a dor no peito
Levou a decoração e os pedaços para debaixo da terra
Na escuridão, a casa fria deixa os viajantes
Do quintal para o pátio, da casa para o estábulo, eles se arrastam
Na calada da noite, os estranhos desaparecem, vão embora
À meia-noite, o viajante do meio vê seu rosto e traz o frio
A dor traz o Caçador
O frio, a Maldição do mal
A peste destrói, os caçadores
Na madrugada, o último dos estranhos tira seu capuz e traz a morte
Na sala, os estranhos entram sem serem convidados
Ao chegarem, a destruição se aproxima, ao saírem, a vida se vai