Huilumies

On tässä huilu ja huilumies
En täytä mittaa normien
Sormien soutelun huoleni huilutan
Jos en lausein tunteita tulkita voi
Niille varmasti huilu soi
Ja niistä sielun soinnut pienoisen lauluni loi

On siinä aamun kastehelmien tuoksu
On kevät lämmin vuoripuron juoksu
Kaiken sen minkä aistin huiluni soi

On siinä hiiltyvä ilta, auringon rusko
Parempien päivien sammumaton usko
On syksyn kuolevaa ruskaa, on elämä tuskaa
Sen huiluni soi

On tässä huilu ja huilumies
Mä näen luonnon tauluna
Lauluna teille sen kaiken mä soinnutan

Ja näin riemut, surut ja arkikin soi
Jos en tuntea oikein voi
On joka pettymys, nauru sykkivät sointuni loi

On siinä päiväperhon leikkivä liito
Sammuvan tähden öinen viime kiito
Kaiken sen minkä aistin huiluni soi

On siinä tuiskuvan talven hyytävä halla
Ihmisen pienuus kaikkeuden alla
On syksyn kuolevaa ruskaa, on elämä tuskaa
Sen huiluni soi

On siinä päiväperhon leikkivä liito
Sammuvan tähden öinen viime kiito
Kaiken sen minkä aistin huiluni soi

On siinä tuiskuvan talven hyytävä halla
Ihmisen pienuus kaikkeuden alla
On syksyn kuolevaa ruskaa, on elämä tuskaa
Sen huiluni soi

Huilumies

Tem uma flauta e um flautista aqui
Eu não atendo os padrões de medição
Meus dedos remando meus dedos tremem
Se eu não expressar emoções em frases, posso
A flauta certamente tocará para eles
E a partir deles os acordes de alma da minha pequena canção criaram

Tem o cheiro de gotas de orvalho matinais
É um córrego da montanha quente de primavera
Todos os sentidos que minha flauta toca

Tem uma noite carbonizada nele, o sol do sol
A fé inesgotável de dias melhores
Há o outono agonizante do outono, há a dor da vida
Sua flauta está tocando

Tem uma flauta e um flautista aqui
Eu vejo a natureza como uma pintura
Como uma música para você, vou entoar tudo

E então alegria, tristeza e vida cotidiana tocaram
Se eu não me sentir bem eu posso
Existe toda decepção, o riso pulsando meu acorde criado

Há uma aliança para jogar borboleta
Último elogio da estrela em extinção na noite passada
Todos os sentidos que minha flauta toca

Tem a geada congelante de um inverno estrondoso
A pequenez do homem sob o universo
Há o outono agonizante do outono, há a dor da vida
Sua flauta está tocando

Há uma aliança que joga borboleta
Último elogio da estrela em extinção na noite passada
Todos os sentidos que minha flauta toca

Tem a geada de um inverno estrondoso
A pequenez do homem sob o universo
Há o outono agonizante do outono, há a dor da vida
Sua flauta está tocando

Composição: Aarno Raninen