Huilumies
On tässä huilu ja huilumies
En täytä mittaa normien
Sormien soutelun huoleni huilutan
Jos en lausein tunteita tulkita voi
Niille varmasti huilu soi
Ja niistä sielun soinnut pienoisen lauluni loi
On siinä aamun kastehelmien tuoksu
On kevät lämmin vuoripuron juoksu
Kaiken sen minkä aistin huiluni soi
On siinä hiiltyvä ilta, auringon rusko
Parempien päivien sammumaton usko
On syksyn kuolevaa ruskaa, on elämä tuskaa
Sen huiluni soi
On tässä huilu ja huilumies
Mä näen luonnon tauluna
Lauluna teille sen kaiken mä soinnutan
Ja näin riemut, surut ja arkikin soi
Jos en tuntea oikein voi
On joka pettymys, nauru sykkivät sointuni loi
On siinä päiväperhon leikkivä liito
Sammuvan tähden öinen viime kiito
Kaiken sen minkä aistin huiluni soi
On siinä tuiskuvan talven hyytävä halla
Ihmisen pienuus kaikkeuden alla
On syksyn kuolevaa ruskaa, on elämä tuskaa
Sen huiluni soi
On siinä päiväperhon leikkivä liito
Sammuvan tähden öinen viime kiito
Kaiken sen minkä aistin huiluni soi
On siinä tuiskuvan talven hyytävä halla
Ihmisen pienuus kaikkeuden alla
On syksyn kuolevaa ruskaa, on elämä tuskaa
Sen huiluni soi
Huilumies
Tem uma flauta e um flautista aqui
Eu não atendo os padrões de medição
Meus dedos remando meus dedos tremem
Se eu não expressar emoções em frases, posso
A flauta certamente tocará para eles
E a partir deles os acordes de alma da minha pequena canção criaram
Tem o cheiro de gotas de orvalho matinais
É um córrego da montanha quente de primavera
Todos os sentidos que minha flauta toca
Tem uma noite carbonizada nele, o sol do sol
A fé inesgotável de dias melhores
Há o outono agonizante do outono, há a dor da vida
Sua flauta está tocando
Tem uma flauta e um flautista aqui
Eu vejo a natureza como uma pintura
Como uma música para você, vou entoar tudo
E então alegria, tristeza e vida cotidiana tocaram
Se eu não me sentir bem eu posso
Existe toda decepção, o riso pulsando meu acorde criado
Há uma aliança para jogar borboleta
Último elogio da estrela em extinção na noite passada
Todos os sentidos que minha flauta toca
Tem a geada congelante de um inverno estrondoso
A pequenez do homem sob o universo
Há o outono agonizante do outono, há a dor da vida
Sua flauta está tocando
Há uma aliança que joga borboleta
Último elogio da estrela em extinção na noite passada
Todos os sentidos que minha flauta toca
Tem a geada de um inverno estrondoso
A pequenez do homem sob o universo
Há o outono agonizante do outono, há a dor da vida
Sua flauta está tocando